Margarita Sheremet & Moments

Mistä kaikki alkoi

Olen kotoisin Venäjältä. Muutin Ruotsiin perheeni kanssa, kun olin kuusivuotias, ja olen aina ollut kiinnostunut asioiden luomisesta, kuten kaikki perheenjäseneni. Äitini pitää ompelemisesta, isäni oli valokuvaaja ja siskoni on graafinen suunnittelija.

Kun YouTube oli vielä siisti ja uusi juttu, aloin ystävieni kanssa tehdä lyhytelokuvia. Luovuuteni alkoi kasvaa ja kehittyä, kun loimme yhdessä hauskoja ja outojakin tuokiokuvia videoiden avulla. Kuvasimme kaiken digikameralla ja editoimme Windows Movie makerilla, joka jumitti ja kaatui usein. Sittemmin ostin ensimmäisen Canonini ja minulle valkeni, että haluan käyttää kaiken aikani valo- ja videokuvaamiseen. Olenkin nyt valmistunut elokuva-alan oppilaitoksesta ja työskentelen freelance-valokuvaajana.

Päätin osallistua 15 Second Film Festivaliin, kun sisareni kertoi minulle kilpailusta, jonka pääpalkintona oli Canon EOS R -kamera sekä RF 24-105MM -objektiivi. Ensin epäröin mahdollisuuksiani voittoon, mutta sisareni painosti minua osallistumaan ja päätin kokeilla onneani. Tarinan kertominen viidessätoista sekunnissa tuntui kiehtovalta ja samalla myös vaikealta haasteelta.

Moments

Täytän tänä vuonna 25. Olen tajunnut, että maailmassa on asioita, joista saa suuria ahaa-elämyksiä. Sain inspiraation voittotyöhöni, Moments-videoon, Virginia Woolfin lainauksesta "I belong to quick, futile moments of intense feeling. Yes, I belong to moments. Not to people.” Kun luin sen ensimmäistä kertaa, tunnistin heti sen tunteen, josta lainauksessa puhutaan ja se jätti minuun pysyvän jäljen.

Olin myös juuri vieraillut Kaliforniassa, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Minulle tuli pakottava tarve tehdä jotain, joka kuvaisi sitä kokemusta. Viisitoista sekuntia on lyhyt aika, mutta Kalifornia oli kokemuksena nopea, intensiivinen ja ohi ennen kuin kunnolla ehti alkaakaan. Aivan kuin videoni Moments.

Luovuus

Luova prosessini vaihtelee sen mukaan mitä olen tekemässä. Yleensä annan valokuvan puhua omasta puolestaan, mutta mietin aina valotusta ja sommittelua. Joskus kuva ei näytä hyvältä mustavalkoisena, vaikka olisin alun perin suunnitellut sen niin. Kun kuvaan videoita, tiedän välittömästi miltä haluan niiden näyttävän. Taidemuotona valokuvaus tuntuu minusta vapaammalta. Dokumentin tai lyhytelokuvan kuvaaminen vaatii enemmän taustatietoa ja -tutkimusta: värien, liikkeen, sommittelun ja leikkauksen suhteen.

Luova prosessini on kuin tyhjä taulu. Saan luoda jotakin nollasta. Minulle ”mitä” ja ”miksi” ovat niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Inspiroidun, kun saan tehdä tavanomaisesta kaunista. Pienimmätkin yksityiskohdat voivat olla kauniita. Tiedän, että jopa roskis voi näyttää kauniilta, jos sen kuvaa oikeassa valossa oikeasta kuvakulmasta.

Canon

Ensimmäinen kamerani oli Canon, ja myös äitini on aina kuvannut Canonin filmikameralla. Valikko on minusta helppokäyttöinen. Minun ei ole koskaan ollut vaikea ymmärtää, miten kamerani toimii. Siksi kuvaan edelleen vanhalla Canon EOS M -kamerallani.

Uudessa Canon EOS R -kamerassani minuun on tehnyt suurimman vaikutuksen sen laatu. En ole aikaisemmin omistanut täyden kennon kameraa. Se jaksaa ihastuttaa minua joka kerta kun kuvaan, enkä tule varmasti kyllästymään siihen pian. EOS R on uskomattoman nopea. Olen ohjelmoinut osan painikkeista vastaamaan omia mieltymyksiäni. Tuntuu että pystyn vaihtamaan ISO-arvoa ja suljinaikaa salamannopeasti.

Vaikutus

Eniten minuun on vaikuttanut lapsuuteni sekä tekemällä oppiminen. Rakastan musiikkia, kirjoja, muotia, TV:tä ja lukuisia muita asioita. Äitini osti minulle ja sisarelleni legoja, kun olimme lapsia ja opimme lukemaan hyvin nuorina. Luulen, että työskentelemme siksi molemmat luovalla alalla. Valo- ja videokuvauksessa esikuviani ovat olleet Janusz Kaminski, Hoyte van Hoytema ja Annie Leibovitz. Potretit ja ihmiset puhuttelevat minua, niin myös erilaiset paikat. En voisi ikinä valita vain yhtä kuvauskohdetta.

Joka kuvausprojekti opettaa ja tekee minusta kokemusta rikkaamman. Kukoistan, kun saan tehdä lyhytelokuvia ja storyboardeja. Rakastan taustatyön tekemistä ja ajan viettämistä visuaalisuuden, värien, objektiivien ja teknisten tyyliseikkojen parissa. Minulle valokuvaus on tarinankerrontaa ja asioiden tekemistä näkyviksi. Se on myös 110 % panostusta ja alusta aloittamista sekä kauneuden luomista.

Tulevaisuus

Tällä hetkellä suunnittelemme lyhyttä dokumenttia parhaan ystäväni, ohjaaja Julia Qvarnströmin kanssa. Haimme Svenska Filminstitutetin Glöd-rahoitusta, ja olimme yksi kymmenestä tiimistä, jotka saivat rahoituksen. Projektimme käsittelee ruotsalaisia vähemmistökieliä ja keskitymme siinä suomen kieleen. Dokumentin ensi-ilta on tänä vuonna Almedalsveckanin yhteydessä.

Ammatillisesti toivon, että voin työskennellä täysipäiväisesti valo- ja videokuvaajana. En voisi ikinä valita niiden väliltä, sillä tarinankerrontaa ei voi rajata vain yhteen taidemuotoon. Canonin suhteen toivon, että tämä on alku pitkälle yhteistyölle, joka avaa uuden, suuremman oven liikkuvan kuvan ja totta kai myös valokuvauksen maailmaan.