Yksivärinen: Enemmän kuin mustavalkoinen

Värien aistimus on vahvasti tunnesidonnaista. On olemassa psykologisia teorioita siitä, miten värit vaikuttavat meihin. Se vaihtelee kulttuurien välillä, mutta vihreän tai sinisen uskotaan rauhoittavan, kun taas punaisen tai oranssin uskotaan stimuloivan meitä tai jopa saamaan aikaan näläntunteen! Nämä ideat ohjailevat pukeutumistamme, sisustusvalintojamme ja valokuvaamisen kontekstissa kuvaamistyylejämme.

Kaikki eivät kuitenkaan erota värejä samalla tavalla. Isossa-Britanniassa asuvalla taidevalokuvaaja Chris Wardilla on synnynnäinen tila nimeltä deuteranopia, joten hänen on vaikea erottaa vihreän sävyjä. Hän pystyy kuitenkin tunnistamaan yksityiskohtia, hienovaraista kontrastia ja vaihtelevaa rakennetta paremmin kuin muut – mistä on todellakin hyötyä yksivärikuvien asiantuntijana.

Yksivärisyyttä käytetään usein virheellisesti mustavalkoisen synonyymina, mutta yksivärisyydessä on oikeastaan kyse yhden värin eri sävyistä. Kyseessä voi olla mikä tahansa väri, mutta yleensä käytetään harmaata tai seepiaa. "Se, mitä pidämme mustavalkoisena, on usein harmaansävyä (greyscale)", Chris selittää, koska siinä on useita värisyvyyksiä harmaan sisällä. Tietyt kuvauskohteet ovat kuin luotuja yksiväriseen kuvaamiseen – juuri sellaiset, joita Chris luonnostaan näkee. Niissä voi olla tekstuureja tai varjoja, jotka luovat mielenkiintoisen sävyalueen – täplikäs valo metsässä, kivien karkeat kuviot tai joen veden levottomuus.

Mutta riisutut, lähes piirrosmaiset kuvat toimivat yhtä hyvin. ”Yksivärinen kuvaaminen on mielestäni vähemmän rajoittavaa kuin värikuvaus, koska se on itsessään jo melko abstraktia, joten kuvaan voi hyvällä omallatunnolla tuoda jotain uutta”, kertoo Chris. ”Jos ylivalottaisin värikuvaa, se näyttäisi kamalalta.” Mutta yksiväristä kuvaa valottamalla saa luotua vaikuttavan ja minimalistisen tyylin.

Chris kuvasi Canon EOS R6 -kameralla ja Canon RF 24-105mm F4-7.1 IS STM -objektiivilla, joten hän pystyi sommittelemaan kuvia joustavasti. Yksivärikuvauksessa käytettävät objektiivit eivät juurikaan eroa värikuvauksesta, vaan sommittelu on se joka määrää. "Sen sijaan, että katsetta ohjataan värin avulla, johtajina toimivat korostukset ja kontrasti. Kuvatyylit-valikossa voi valita tyylin, jonka nimi on ”monochrome”. Sen kautta pääsee toiseen valikkoon, josta voi säätää kaikkea terävyydestä kontrastiin", neuvoo Chris. "Voi lisätä myös kameran sisäisen suotimen, joka muuttaa tapaa, jolla kamera reagoi eri väreihin. Siten punaisen vihreän, sinisen, keltaisen tai oranssin sävyt muuttuvat tummemmiksi." Chris käyttää yleensä punaista suodinta, joka tummentaa taivasta ja lehvästöä maisemakuvissa ja poistaa häiritsevät tekijät.

Jos käytät Canon EOS R -järjestelmän runkoa ja EF- tai EF-S-objektiiveja, EF-EOS R:n drop-in-suotimen kiinnityssovittimen avulla voit myös käyttää drop in -harmaasuotimia (ND) tai polarisaatiosuotimia, jotka herättävät maisemat eloon.

Canon EOS R6 -kameran kuvatyyleillä otetut kuvat tallennetaan pakattuina JPEG-tiedostoina. Mutta jos kuvaat RAW-kuvia, tiedostot säilyttävät kameran tallentaman koko tietoalueen. " RAW-tiedostojen käytön etuna on se, että niissä on enemmän muokkauksessa hyödynnettäviä tietoja", Chris sanoo.

Chris kuvaa usein myös värikuvia. "Olen keskustellut eri valokuvaajien kanssa ja vaikuttaa siltä, että jos kuvaaja ei ole värisokea, yksiväristen kuvien ottaminen on helpompaa, jos näyttö on jo valmiiksi yksivärinen, kun taas värisokeat kuvaavat mieluummin värillisenä,” ilmenee Chrisille.

”Sain alkuvaiheessa hyvän neuvon mustavalkokuvien editoimiseen ja se oli rohkea ylimuokkaaminen,” Chris sanoo. ”Kun jälkikäsittelyohjelmiston liukusäädintä liikuttaa, jossain kohtaa kuva alkaa näyttää hyvältä. Kohdan ylittäminen saa kuvan näyttämään huonolta ja kohdan alittaminen ei tunnu tarpeeksi hyvältä”, hän jatkaa. ”Mutta jos heti alussa laittaa säätimet tappiin ja ottaa sen jälkeen napsun pois, lopputulos on usein lähellä optimaalisinta.”

Väri on yllättävän tärkeä työkalu yksivärikuvien muokkauksessa. "Kun muunnat kuvan mustavalkoiseksi editointiohjelmistossa, voit käyttää värikanavien liukusäätimiä", hän selittää. "Koska väri voi olla työkalu kontrastin luomiseen, muokkauksen aikana voi tutkia, mihin mikäkin väri vaikuttaa ja siten luoda kontrastia värisävyjen avulla.”

Ohjelmistoissa on tavallisesti kuusi väriliukusäädintä, jotka vaikuttavat eri värikanavien luminanssiin. Esimerkiksi maisemakuvassa taivaan sävyä voi muuttaa säätämällä sinisiä ja akvamariinisia liukusäätimiä sekä kasvillisuuden sävyä keltaisilla ja vihreillä liukusäätimillä. Punainen liukusäädin toimii tiilirakennuksiin, kun taas oranssi liukusäädin voi auttaa parantamaan ihonsävyjä muotokuvissa.

"Vaikein tilanne on varmaankin kivet, joiden ympärillä on ruohoa", Chris selittää. "Kun sellaisen muuttaa yksiväriseksi, se voi näkyä keskisävyjen mössönä, missä kumpikaan ei erotu kunnolla. Kun muokkausohjelmistolla muutetaan vihreän ja keltaisen kanavan kirkkautta, kiven sävy pysyy samana, mutta ruoho kirkastuu. Kukkien tapauksessa eri kanavilla voi erottaa kukan eri sävyt eri puolilla kasvia.”

Tilanteissa, joissa Chris on ottanut pelkän mustavalkokuvan, hän määrittää tulostimensa harmaansävyn (greyscale) asetukseen, mutta pääasiassa hän tulostaa värillisenä.

”Laitan jälkikäsittelyssä kuviin hentoja värisävyjä ja tulostan kuvat värillisinä", hän mainitsee. "Lisään valotusta noin puoli askelta. Juuri sen takia, että se näyttää ruudulla aina kirkkaammalta kuin tulostettuna.”

Chris käyttää mielellään jaettua sävytehostetta, joka käyttää eri värejä korostuksissa ja varjoissa. ”Teen korostuksista yleensä hieman lämpimämpiä ja varjoista kylmempiä. Nämä muutokset tekevät kuvista vangitsevia.”

Pienikokoinen A3-tulostin, kuten Canon imagePROGRAF PRO-300, sopii erinomaisesti laadukkaiden yksivärikuvien tulostamiseen.

Jos siis yksivärikuvaamisella leikittely kuulostaa kiinnostavalta, mistä kannattaa aloittaa? "Harjoittele kukilla", Chris ehdottaa. ”Erilaisia tekstuureja ja värejä on paljon, joten niiden kanssa leikkimisellä pääsee jo pitkälle. Jos kukat saa näyttämään luonnollisilta yksivärisinä – koska useinhan väri määrittää kukan – voit hyödyntää oppimiasi taitoja myös muihin kohteisiin.”

Monet historian tunnetuimmista valokuvista ovat mustavalkoisia: Ansel Adamsin dramaattiset maisemat, Dorothea Langen empaattiset muotokuvat tai Henri Cartier-Bressonin elävät katukuvat. Nämä kuvaajat eivät olleet värisokeita, vaan he työskentelivät aikana ennen värivalokuvia. He kuitenkin tarkkailivat maailmaa eri tavalla ja osasivat arvostaa erilaisia kuvioita, yksityiskohtia ja harmaan sävyjä.

Nykypäivänä digitaalikameralla voi työskennellä aivan samalla tavalla – voi tarkastella ympäristöään uusista näkökulmasta ja tulkita näkemäänsä uudella tavalla.



Teksti: Rachel Segal Hamilton