Näkemättömän näkeminen: queer-yhteisön kuvaaminen

Yksinäisyys ja tarve kuulua ovat tunteita, joita useimmat ihmiset kokevat jossain elämänsä vaiheessa, ja niitä voi olla vaikea käsitellä. Nykyään representaatio ja näkyvyys ovat tärkeämpiä kuin koskaan, ja itsensä näkeminen jonkun muun työssä voi tuoda iloa ja helpotuksen tunnetta siitä, että henkilö tunnistetaan siksi, kuka hän on.

Valokuvauksella voi olla merkittävä rooli monimuotoisuuden tuomisessa esiin, ja ei-binäärinen, queer/muunsukupuolinen ja autistinen valokuvaaja Louis Painter, joka käyttää pronomineja they/them, ottaa muotokuvia, jotka ilmentävät inhimillisyyden ja haavoittuvuuden tunnetta ja samalla elokuvamaista laatua. Kuvat onnistuvat tiivistämään yhteen kuvaan huomiota herättävän identiteetin ja syvät tunteet.

”On olemassa eräänlaista yksinäisyyttä, jota queer-ihmiset yleensä kokevat”, selittää Louis, joka työskentelee Birminghamissa, Isossa-Britanniassa. ”Queer-valokuvaus merkitsee minulle kaikkea. Queer-henkilöksi tunnistautuneena haluan sen näkyvän työssäni. Tämä projekti kertoo siitä, että olen enemmän oma itseni queer-ihmisten ja ystävieni seurassa – johon muutkin queer-ihmiset voivat todennäköisesti samastua."

Mikä sitten ajaa Louisia, ja minne hänen matkansa queer-valokuvauksen parissa on vienyt?

Louis oli aiemmin taidemaalari, mutta päätti ystävän inspiroimana opiskella valokuvausta yliopistossa ja julkaisee nyt säännöllisesti ainutlaatuisia elokuvallisia valokuviaan TikTokissa ja muilla sosiaalisen median alustoilla keräten tuhansia katselukertoja.

”Tykkäsin valokuvauksen teknisestä puolesta, kuten valotusajasta ja vaihtelevista polttoväleistä”, Louis kertoo. ”Pikkuhiljaa opin lisää myös historiasta. Valokuvauksesta tuli pakkomielle ja katselin kaiket päivät YouTube-videoita.”

Louis tiesi hyvin, että hänen tyylinsä kuvata on oma luokkansa, ja queer-valokuvausprojektin hän keksi kolmannen opintovuoden ensimmäisen lukukauden puolivälissä. "Ne harvat tähän luokkaan kuuluvat valokuvaajat eivät sisällyttäneet töihinsä tunteita, joten ajattelin yhdistää oman emotionaalisen osani elokuvalliseen estetiikkaan ja aloin postaamaan TikTokiin, jossa sain paljon rakkautta muilta queer-ihmisiltä,” hän sanoo.

Louis kertoo, että hänen seuraajansa käyttävät hänen töistään usein sanoja ”elokuvallinen, queer, narratiivinen ja fantasia”, ja hän on saanut innoitusta valokuvaajilta, joiden kuvissa on niin ikään dramaattinen tunnelma. Louis ilmoittaa saaneensa vaikutteita Sarah Bahbahilta ja Gregory Crewdsonilta ja sanoo, että heidän kuvansa kertovat tarinoita, joita on hankala sanoittaa.

Projektin alussa Louis pyysi ystäviään poseeraamaan itselleen, mutta julkaistuaan joitain kuvatekstejä verkossa hän sai paljon vastakaikua queer-ihmisiltä. ”Päätin olla palkkaamatta ammattimalleja”, Louis sanoo. ”Pidän ajatuksesta käyttää oikeita ihmisiä, jotka ilmentävät aitoja tunteita.”

Mallien ohjaamisen suhteen Louis haluaa mieluummin nähdä, miten kuvaussessio etenee. ”Valokuvaamisen suhteen olen aika impulsiivinen . Laadin pienen kuvakäsikirjoituksen, mutta jos näen kivan paikan, jota ei ollut suunnitelmassa, sanon: ”Tuonne minä haluan”. Mielestäni valokuvaamisessa on kyse virran mukana kulkemisesta ja mielen pitämisestä avoimena.”

Louis antaa malleilleen toimintaohjeet ja antaa heidän sitten tulkita niitä haluamallaan tavalla. ”Pyydän heitä vaikka ajattelemaan lapsuuttaan tai jotain käänteentekevää elämänsä hetkeä”, Louis selittää. ”Kun he ovat siinä tilassa, voin keskittyä sommitteluun ja väreihin. Sanoisin, että noin 40 prosenttia on minun ohjeistustani ja loput 60 prosenttia riippuu kuvattavasta henkilöstä. Haluan, että mallini tuntevat olonsa miellyttäväksi, koska vain silloin henkilö voi olla todella oma itsensä ja paljastaa sisäiset tunteensa.”

Louis kuvaa usein vaihtelevissa olosuhteissa, hämäriltä kujilta ja huvimajoista aukeille pelloille, joten saadakseen kaiken irti kuvauksistaan ​​on toimittava nopeasti. Louis aloitti kuvaamisen yliopistolta lainatulla Canon EOS 6D Mark II -kameralla ja valikoimalla Canonin L-sarjan objektiiveja, mutta siirtyi täyden kennokoon peilittömään Canon EOS RP:hen, jonka kanssa hän käyttää Canon EF-EOS R -kiinnityssovitinta niin, että voi jatkaa EF-kiinnitteisten objektiivien käyttöä.

Pienikokoisen EOS RP -kameran ansiosta Louis pystyy kuvaamaan ollessaan liikkeellä, kun taas laajennettu automaattitarkennusalue tarkentaa välittömästi kohteeseen ja pitää muotokuvat terävinä. ”On ollut hetkiä, jolloin minulla on ollut onnea otosten kanssa, koska kuva on ollut tarkka ensimmäisellä yrittämällä”, Louis sanoo.

Louisin mukaan myös kosketusnäyttö on aivan olennainen. ”En tykkää etsimen läpi katsomisesta. Mieluummin luon yhteyden malliin katsomalla häneen suoraan”, Louis selittää. ”Haluan heidän katsovan minua, ei kameraa, ja EOS RP:n ansiosta tämä on mahdollista. Voin vain napauttaa näyttöä, eikä minun tarvitse olla huolissani siitä, että otoksen tunne häviää minnekään.”

Tuulisissa ulkokuvauksissa Louis on oppinut tuntemaan kuvanvakaimen merkityksen, joten käyttää usein Canon EF 24mm f/2.8 IS USM -objektiivia, jolla kuvat eivät tärähdä. Laajakulmaobjektiivilla kuvaaminen antaa Louisille mahdollisuuden ottaa kuvaan enemmän taustaa ja näyttää, miten miellyttäväksi kohde kokee ympäristönsä. ”Tykkään siitä, että saan talteen ympäristön luoman yksinäisyyden tunteen”, Louis lisää.

Louis käyttää myös Canon EF 50mm f/1.2L USM -objektiivia – hänen suosikkipolttovälinsä – joka tallentaa yksityiskohdat terävinä myös heikossa valossa.

Vastaavat RF-objektiivit olisivat RF 24mm F1.8 MACRO IS STM ja RF 50mm F1.2L USM.

Louisilla on suuria tavoitteita, ja hän toivoo voivansa jatkaa queer-yhteisön kuvaamista, laajentaa verkostoaan ja löytää lisää ainutkertaisia tarinoita ja kokemuksia. ”Valmistumisesta lähtien olen halunnut tutkia tunteita, kuten muunsukupuolisten iloa”, Louis sanoo. ”Haluan kuvata myös erilaisia seksuaalisuuksia ja sosiaalisia sukupuolia – haluan kuvata värillisiä queer-ihmisiä, AMAB-ihmisiä (assigned male at birth, syntymässä mieheksi määriteltyjä) ja monia muita. Se on seuraava vaihe.”

Jonain päivänä hän toivoo näkevänsä valokuviaan painettuna, ehkäpä sohvapöytäkirjan muodossa. ”Se olisi hieno tapa saada projekti päätökseen”, Louis sanoo. ”Minulla on vielä matkaa tavoitteen saavuttamiseen, mutta otan enemmän kuvia ja teen asian eteen töitä joka päivä.”

Louisin muotokuvat ilmentävät valokuvauksen voimaa ja kertovat ihmisille, etteivät he ole yksin, ja osoittavat, kuinka yksittäinen kuva voi välittää erilaisia ​​tunteita, joita voi olla vaikea ilmaista sanoin.


Teksti: Nikita Achanta