Valokuvien muokkaaminen tulostusta varten

Valokuvatulosteista saa hienoja lahjoja ja muistoesineitä. Onnittelukorttien, kalenterien ja kodin koristeiden tekemiseen, leikekirjojen kokoamiseen tai suosikkikuvista tehdyillä tarroilla tapahtuvaan omien esineiden personointiin voidaan käyttää itse otettuja valokuvia. Tulosteista saa myös pysyviä muistoja matkoista, perhejuhlista tai perheen elämän virstanpylväistä.

Valittavana on useita tulostussovelluksia. Canonin Easy-PhotoPrint Editorin avulla kuvia voidaan muokata, rajata, vaihtaa taustoja, lisätä tekstiä tai kehyksiä ja käyttää monia muita luovia työkaluja, kuten mallipohjia, leimoja ja symboleja, sekä parannella niitä ja tulostaa ne tämän jälkeen korteiksi sekä kalentereiksi Canonin Easy-PhotoPrint Editorin avulla. Canon PRINT -sovelluksella, joka avaa luovien mahdollisuuksien maailman, on helppo tehdä myös erilaisia tulostusprojekteja.

Oman luovuuden harjoittamisen ja persoonallisten yksityiskohtien lisäämisen ohella tulosteiden halutaan edustavan parasta mahdollista laatua, joten yksityiskohtien on oltava teräviä, sävyvalikoiman runsas ja värien todenmukaisia. Tässä artikkelissa keskitytään parhaiden tulosteiden saavuttamiseen optimoimalla kuvia Canonin Digital Photo Professional -ohjelmalla (DPP) tai halutulla muokkausohjelmistolla.

• Tulostimen valitseminen
• Paperin valitseminen
• Värienhallinta
• Muokkauksen perusteet
• Rajaaminen ja sommittelu
• Sävyjen ja dynamiikan säätäminen
• Terävöinti tulostamista varten
• Parhaan tulosteen asetukset

Mitä tulostinta kannattaa käyttää? Jos olet ostamassa tulostinta, katso parhaat Canon-tulostimet valokuvia varten ja joka paikan tulostimet. Tässä jutussa oletetaan, että käytettävissä on hyvä yleiskäyttöinen mustesuihkutulostin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että värit todennäköisesti toistuvat luonnollisemmin käytettäessä tulostinta, joka hyödyntää useampaa kuin neljän perusvärin mustetta. Esimerkiksi Canon PIXMA TS8750 -sarjassa käytetään kuutta erillistä kasettia, joista viisi on väriainepohjaisia värimusteita, jotka takaavat erinomaisen valokuvalaadun sekä parannetun väriavaruuden ja sävyalueen. Kahdeksaa yksittäistä väriainepohjaista mustekasettia käyttävä Canon PIXMA PRO-200 tarjoaa ammattitason tulostusjälkeä A3+-koossa suhteellisen edulliseen hintaan.

Riippumatta siitä, mitä tulostinta käytetään, sopiva paperityyppi valitaan kuvan luonteen ja tulosteen halutun tyypin mukaan. Yleisesti ottaen kiiltävät valokuvapaperit, kuten Canonin GP-501 Glossy Photo Paper, tukevat laajempaa sävyaluetta kuin mattapaperit, joten ne ovat hyvä valinta näyttäviin, laadultaan valokuvalaboratoriotasoisiin värikuviin. Mattapaperit, kuten Canonin MP-101 Matte Photo Paper, sopivat hyvin tunnelmallisempiin ja kontrastiltaan loivempiin sekä erityisesti mustavalkoisiin kuviin. Lumppupohjaisia, kangas- ja taidepapereita on saatavana erilaisilla tekstuureilla ja pinnoitteilla, ja ne voivat toimia erinomaisesti, kun kyseessä on ikimuistoinen lahja tai ainutlaatuinen koriste.

Tärkeintä on, että eri materiaaleilla on erilaiset musteen imeytymis- ja heijastusominaisuudet, minkä vuoksi tulostamisen yhteydessä on tärkeää käyttää asianmukaisia asetuksia. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi mielessä on lisäksi pidettävä haluttu käyttötarkoitus ja optimoitava kuva käytettävälle tulostusmateriaalille.

Ennen kuvien muokkaamisen aloittamista on hyvä idea kalibroida näyttö mahdollisuuksien mukaan. Näin lopputulos saadaan vastaamaan paremmin sitä, mitä näytöllä näkyy, jolloin aikaa vieviin ja turhiin kokeiluihin sekä erehdyksiin haaskautuu vähemmän aikaa. Paras tapa on käyttää kalibrointisarjaa, mutta jos tämä on liian suuri investointi satunnaiseen valokuvatulostukseen, seuraavassa on joitain nopeita korjauksia, joita kannattaa kokeilla.

Ensinnäkin on hyvin tavallista, että tulosteet näyttävät liian tummilta, koska varjoalueilla näyttö tuo esiin enemmän yksityiskohtia kuin mitä tulosteet pystyvät toistamaan. Kaikki nykyaikaiset näytöt tukevat paljon suurempaa kirkkausaluetta kuin tulosteet, ja niiden kontrastisuhde on tavallisesti vähintään 1 000:1 ja usein paljon enemmän. Vertailun vuoksi paras kiiltävä valokuvapaperi voi päästä tummimman mustan ja kirkkaimman valkoisen välillä kontrastisuhteeseen 200:1, kun taas mattapaperin vastaava voi jäädä vain 100:1:een. Tarkempi käsitys siitä, miltä tuloste tulee näyttämään, saadaan vähentämällä näytön kirkkautta.

Toiseksi nykyaikaiset LCD-näytöt ovat yleensä liian sinisiä, varsinkin uusina (värit usein lämpenevät – muuttuvat keltaisemmiksi – näytön ikääntyessä). Windowsissa asia korjataan valitsemalla Asetukset > Näyttö > Kalibroi näytön väri. Macissa avataan Ohje-valikko ja tehdään haku Näytön kalibrointiavustaja. Näyttöjen valkoisen pisteen (värilämpötilan) oletusasetus on tavallisesti D65 tai 6500K – kokeile muuttaa tämä arvoon D50 tai 5000K. Tai yksinkertaisemmin, määritä valkoinen piste niin, että näytön valkoinen vastaa sen paperin valkoista, jolle tulostetaan, niissä valaistusolosuhteissa, joissa sitä katsotaan – ja varmista, että näytön kirkkaus ei pääse huijaamaan silmää.

Tarkista lopuksi väriasetukset. Valitse DPP-ohjelmasta ensin Työkalut > Asetukset ja sitten Värinhallinta. Ensimmäisestä vaihtoehdosta, Töiden väriavaruus ei kannata välittää – ammattivalokuvaajat kuvaavat joskus käyttäen Adobe RGB:tä, joka on laajempi väriavaruus, mutta jos omat kuvat on otettu käyttäen sRGB-väriavaruutta, vaihtamisesta ei ole käytännön hyötyä. Valitse käytettävä tulostin Tulostusprofiili-ponnahdusikkunasta. DPP käyttää värienhallintaan ICC-profiileja näitä tukevien tulostimien yhteydessä. Profiilit sisältävät tietoja laitteiden tarkoista väriominaisuuksista ja mahdollistavat näin paremman väritarkkuuden.

Valitse viereiseen Värien sovitusperuste -kohtaan Suhteellinen kolorimetrinen. Tämä asetus tarkoittaa, että jos kuva sisältää värejä, jotka jäävät tulostimen toistoalan tai värialueen ulkopuolelle, ne muunnetaan lähimmiksi tulostettaviksi väreiksi muun osan kuvasta säilyessä ennallaan. Valittaessa Havaintoon perustuva kaikki kuvan värit säädetään siten, että niiden välinen suhde säilyy, ja usein huomataan, että tällöin värikuvista tulee haalistuneita, ja ne näyttävät tylsiltä. Suhteellista kolorimetriaa käytettäessä värit muuttuvat yleensä vähemmän.

Jos käytettävissä on RAW-tiedosto, joka sisältää kaikki kennon tallentamat väri- ja sävytiedot, editointia varten jää enemmän pelivaraa. Jos kuvia ei kuitenkaan ole otettu RAW-tilassa, DPP:tä voidaan tästä huolimatta käyttää niiden tulostamista varten paranteluun, vaikka kaikki työkalut ja komennot eivät tällöin olekaan käytettävissä. Jos lähtökohtana on TIFF- tai JPEG-muoto, paras tapa on säilyttää alkuperäinen ja tehdä kuvasta työkopio.

RAW-tiedostojen tapauksessa hyvä tapa lähteä liikkeelle on korjata mahdolliset optiset poikkeamat käyttämällä DPP:n Digitaalinen objektiivin optimoija -toimintoa (edellyttäen, että kuva on otettu tuetulla kameralla ja tuetulla objektiivilla) tai Objektiivin korjaus -ruudun työkaluilla, jotka voivat korjata mm. reunojen tummumisen ja objektiivin vääristymien tapaisia vikoja. JPEG-kuvien tapauksessa kuviin on tehty useita objektiivikorjauksia jo kamerassa.

DPP:n 4.17-versioon lisätty tilauspohjainen Neural Network Image Processing käyttää kunkin kuvan eri alueiden analysointiin ja kuvan sisältöön perustuviin valikoiviin parannuksiin koneoppivaa tekoälyä. Se pystyy tarkentamaan yksityiskohtia, käyttämään tehokkaampaa kohinanvaimennusta vähemmän yksityiskohtia sisältävillä alueilla ja korjaamaan objektiivin puutteista johtuvia virheitä sekä vääristymiä. Tilaamista kannattaa harkita, jos valokuvia tulostetaan usein tai halutaan tulostaa kuvia elämän tärkeistä ja ainutkertaisista tilaisuuksista, kuten häistä.

Mieti seuraavaksi kuvan sommittelua. Jos tarkoitus on tehdä tuloste, jonka kuvasuhde poikkeaa alkuperäisestä kuvasta, vaikkapa neliömäinen 1x1-muotokuva tai leveä 16x9-maisema, rajaa kuva niin, että kehystys on haluttu, eikä tärkeitä elementtejä jää pois kuvasta. Luovaa ilmettä tavoiteltaessa kuva voidaan rajata myös niin, että siitä poistetaan ei-toivotut tai häiritsevät alueet tai huomio keskitetään tiettyyn elementtiin. Mielenkiintoa voidaan lisätä tai vino horisontti oikaista kiertämällä kuvaa.

Sommittelun periaatteet, kuten kolmasosien sääntö, voivat auttaa johdattelemaan silmää tehokkaalla kehystyksellä. Pystykuvassa tiukka rajaus voi lisätä vaikutusta, mutta yleensä kannattaa välttää kohteen sijoittamista suoraan kuva-alan keskelle – epäsymmetriset sommittelut parantavat kuvan dynamiikkaa.

Toimivan tulosteen kannalta kannattaa välttää rajaamista hyvin pienelle kuvan alueelle, joka ei aina sisällä riittävästi yksityiskohtia. Canon on kuitenkin esitellyt tilauspohjaisen läpimurtotyökalun Neural Network Upscaling Toolin,¹ jolla kuvan tarkkuus voidaan kaksinkertaistaa ja saada aikaan paljon fotorealistisempia tuloksia kuin perinteisellä skaalauksella. Tämä Canonin syväoppivaan kuvankäsittelytekniikkaan perustuva työkalu voi olla ehdoton, jos valokuvaa on rajattu voimakkaasti tai sen pikselit eivät vain riitä kuvan tulostamiseen suuressa koossa.

On myös olemassa se mahdollisuus, että rajaamisen sijasta häiritsevän tarkka tausta sumennetaan. Tässä vaiheessa voidaan siirtyä luovempaan editointiin korjailemalla vaikkapa värisävyjä DPP:n valkotasapainon säädön avulla, retusoimalla virheitä tai ei-toivottuja yksityiskohtia tai tyylittelemällä nopeasti ja vaivattomasti suodattimilla ja kuvatyyleillä. Kuva voidaan saada näyttämään esimerkiksi vanhalla kertakäyttökameralla otetulta, tai sille voidaan antaa vanhentava seepiaviimeistely – vaihtoehtoja on runsaasti.