Uudelle tasolle: vinkkejä arkkitehtuurikuvauksen kehittämiseen

Canon Ambassador Fernando Guerra tietää yhtä ja toista rakennuksista. Hän valmistui arkkitehdiksi kotimaassaan Portugalissa ja toimi useita vuosia arkkitehtitoimistossa Macaossa. Vaikka hän piti työstään, hän ei koskaan päässyt yli lapsuusaikojensa rakkaasta harrastuksesta, valokuvauksesta.

Fernandon intohimo rakennusten kuvaamiseen kasvoi, kunnes hän veljensä Sergion kanssa alkoi kuvata arkkitehtuurikohteita johtaviin lehtiin ja omille asiakkailleen. Nyt palkittuna kuvaajana hän ei ole haikaillut entiseen elämäänsä.

Fernando paljastaa tässä vinkkejä, joita hän on vuosien varrella oppinut.

Arkkitehtuurikuvaus ei ole pelkkää toimistokorttelien tai koristeellisten kirkkojen tyrkyttämistä. Vaikka noista saa vaikuttavia kuvia, mikä tahansa rakennus voi Fernandon mukaan olla kaunis, kunhan katsoo tarpeeksi kovaa – tai mieluummin ei!

"Älä mieti oikean paikan löytämistä", hän neuvoo. "Kauheistakin paikoista voi löytyä uskomattomia rakennuksia. Mieti yksittäisiä rakennuksia ja sitä, mikä tekee niistä mielenkiintoisia. Rakennus voi olla mikä tahansa kaatumispisteessä olevasta ladosta tai pienestä mökistä suurenmoiseen museoon tai tuomiokirkkoon. Mielestäni kuvattaessa ei edes ole olemassa "huonoja" rakennuksia. Kyse on oikean valaistuksen ja hetken odottamisesta. "

Kun olet löytänyt rakennuksen, josta pidät, Fernando suosittelee, että lisäät kuvastoon uusia tasoja. Tämän tekniikan hän sai esikuvaltaan, Magnum-valokuvaaja Alex Webbilta, ja – kuten Fernando seuraavassa kertoo – se auttaa lisäämään valokuvaukseesi uuden ulottuvuuden.

"Hänen kuvansa tekivät minuun vaikutuksen. Tapa, jolla hän käytti tasoja päällekkäin rakentaessaan lisää elementtejä kuvaansa”, Fernando kertoo Webbistä. "Esimerkiksi tässä voi olla ihmisiä, tuossa koira ja kauempana kävelemässä mies sateenvarjonsa kanssa. Hänen kuvansa on rakennettu useista tasoista, ja niissä on vahva elämän ja kontekstin tuntu.

"Arkkitehtinä pyrin löytämään täydelliset suhteet, täydelliset materiaalit ja täydelliset värit ja pinnat. Valokuvaajana yritän edelleen tuoda esiin juuri tämän – yritän saada kohteet näyttämään kauniilta", Fernando jatkaa. "En etsi "toimivaa" geometriaa, yritän vain saada rakennuksen näyttämään kauniilta. Sitä viestiä yritän välittää."

Yksi arkkitehtuurikuvauksen ensimmäisistä säännöistä luulisi olevan jalustan käyttäminen. Ei luulisi, Fernandon mukaan.

"Haluan olla vapaa liikkumaan, joten en halua käyttää jalustaa, joka monien mielestä on arkkitehtuurikuvauksen perustyökalu", hän tarkentaa. "Mieluummin liikun paljon ja tutustun rakennukseen eri puolilta, joten kuvaan käsivaralta. Liikun kuvauspaikalla koko ajan.

"Toinen hyvä puoli siinä, ettei käytä jalustaa, on se, että tungoksessa voi kuvata ilman, että vetää huomiota itseensä. Ihmiset kiinnostuvat jalustasta ja katsovat kameraan sen sijaan, että käyttäytyisivät luontevasti. Monissa Canon-kameroissa on kääntyvät näytöt, jotka ovat tähän ihanteellisia. Voit kuvata eri suunnista, eikä se edes näytä siltä, että otat kuvia."

Fernandon mukaan arkkitehtuurikuvauksessa on vain yksi sääntö.

"Pystysuorien linjojen on oltava suorassa, eli älä koskaan suuntaa kameraa ylös- tai alaspäin, ellet käytä perspektiivinkorjausobjektiivia", hän kertoo. "Perspektiiviä voi korjata muokkausvaiheessa ohjelmassa, mutta minusta se ei näytä hyvältä. Useista muistakin säännöistä keskustellaan, mutta mielestäni sääntöjä on rikottava, jotta omat työt erottuvat muista. Pidä vain pystylinjat suorassa ja kuvaa kuin viimeistä päivää."

Toinen väärinkäsitys Fernandon mukaan on se, että paras valaistus arkkitehtuurikuvaukseen olisi aikaisin aamulla tai myöhään iltapäivällä, ns. kultaisen hetken aikana.

"Jos aion kuvata rakennusta, menen mielelläni paikalle aikaisin aamulla ja jatkan iltaan ja tähtien valoon. Tavallaan kyseessä on samanlainen lähestyminen kuin kuvajournalisteilla. Seuraan valoa rakennuksen ympäri, ja eri puolet näyttävät hyviltä eri aikoihin. Samalla näkee, miten ihmiset käyttävät rakennusta, mikä lisää kuvaan uuden elävän elementin. Aivan kuin kuvaisi päivää rakennuksen elämästä. Haluan saada kuvattua enemmän kuin pelkän rakennuksen.

"Jos valo on kova, voin leikkiä varjoilla. Sain äskettäin hyviä kuvia talosta puolen päivän aikaan, kun aurinko oli korkeimmillaan. Valoa tulvi kattoikkunoista valaisten rakennuksen sisätilat, ja se näytti valloittavan hienolta. Kun aurinko on alempana, rakennus voi näyttää pahalta yhdeltä puolelta mutta toiselta puolelta komealta. Pitää vain liikkua ja pitää silmät auki. Vaikka sää olisi harmaa ja sateinen, voi saada mielenkiintoisia kuvia, joissa on todellista herkkyyttä. Toinen väärä oletus on, että kun olet kuvannut rakennuksen yhdestä suunnasta, se näkymä on siinä. Palaa myöhemmin samana päivänä katsomaan, miten valaistuksen vaihtuminen on vaikuttanut siihen.”

Fernando suosittelee aloittelijoille objektiiveja, joissa yhdistyvät melko laaja kuva-ala ja vähäinen kuvien vääristymä. "Rakastan Canon RF 35mm F1.8 Macro IS STM- ja Canon RF 50mm F1.8 STM -objektiiveja", hän intoilee. "Ne ovat pieniä ja huomaamattomia, joten voit kuvata herättämättä huomiota. Laatu on erinomainen, ja ne ovat melko edullisia. Käytän myös Canon EF 24-240mm F4-6.3 IS USM -objektiivia, koska sen on niin monipuolinen. En hyväksy minkäänlaisia vääristymiä arkkitehtuurikuvissani. EOS R -sarjan kameroiden kamerassa tehtävien korjausten ansiosta niitä ei tässä objektiivissa ole."

Toinen arkkitehtuurikuvausta aloitteleville kuvaajille sopiva objektiivi on Canon RF 16mm F2.8 STM. Tämä 16 mm:n kiinteäpolttovälinen objektiivi on sekä ultraedullinen että ultralaajakulmainen, jolla saat samaan kuvaan enemmän, vaikkapa koko sillan. Arkkitehtuurin harrastajat pitävät varmasti myös objektiivin tarjoamista mielenkiintoisista linjojen ja kuvakulmien tehosteista.

Kun olet valinnut itsellesi sopivan kameran ja objektiivin ja tunnet tyylilajin perusteet, Fernando kehottaa kokeilemaan kaikkea uutta arkkitehtuurikuvauksessa kuvakulmista suotimiin.

"Harmaasuotimen avulla voi kuvata pitkällä valotusajalla kirkkaassakin valaistuksessa”, Fernando kertoo. "Kuvattaessa arkkitehtuuria vilkasliikenteisessä paikassa pitkä valotusaika käytännössä hävittää ihmiset ja liikenteen kuvasta. Pyöröpolarisaatiosuodin poistaa heijastukset ikkunalaseista. Se toimii yhtä hyvin rakennuksissa, joissa on kiiltävä pinta. Olin kuvaamassa rakennusta, joka oli maalattu punaiseksi ja kiilsi voimakkaasti. Pyöröpolarisaatiosuotimella sain kaikki heijastukset pois ja värit näkyviin."

Fernandolle arkkitehtuurin kuvaaminen on enemmän kuin työ, se on kutsumus, jota inspiroivat yhtä paljon sydämet kuin rakennuksetkin.

"Loppuviimeksi kuvaan arkkitehtuuria elannokseni, mutta mielestäni rakennuksessa sisällä olevat ja sitä käyttävät ihmiset ovat mielenkiintoisin elementti" hän toteaa. "Minulle arkkitehtuurikuvaus on elämän kuvaamista."

Oletko valmis aloittamaan?

Teksti: Matthew Richards