Tarkennuksen pinoamisen perusteet

Tarkennuksen pinoaminen on kuvausmenetelmä, jossa otetaan useita kuvia hieman eri tarkennusetäisyyksillä (”haarukointi”), minkä jälkeen kuvat yhdistetään tai pinotaan yhdeksi kuvaksi niin, että suurempi osa kohdetta tai kohtausta näkyy tarkkana. Kuvat voidaan yhdistää muokkausohjelmistolla tai Canonin kameroiden sisäisillä tarkennuksen pinoamistyökaluilla.

Hyvin lähellä kohdetta kuvattaessa käytetään yleensä suurta aukkoa (pieni f-luku), jolloin kameraan pääsee mahdollisimman paljon valoa. Tällöin terävyysalue muodostuu kuitenkin hyvin kapeaksi, mikä tarkoittaa, että suuri osa kohteesta tai kohtauksesta näkyy epätarkkana. Makrokuvauksessa tarkennuksen pinoamisella voidaan tuoda esiin maailma, joka on täynnä piilevää kauneutta ja hienoja yksityiskohtia, mutta se sopii mainiosti myös maisemiin, kun näkymästä halutaan kauttaaltaan terävä.

Ammatikseen makrokuvia ottava Matt Doogue, jolla on luontojulkaisuille kuvaamisesta yli vuosikymmenen kokemus, on manuaalisen tarkennuksen pinoamisen asiantuntija. Canonin peilittömien EOS R System -kameroiden huippuluokan ominaisuudet voivat kuitenkin auttaa pääsemään samaan tulokseen täysin ilman editointia. Canon EOS R7- ja EOS R10 -mallien sisäänrakennettujen tarkennuksen haarukointi- ja pinoamisominaisuuksien avulla lumoaviin lähikuviin voidaan päästä pienellä vaivalla.

Tarkennuksen pinoamisen kannalta on tärkeää valita paras aloittelijan makrovarustus, mutta myös sen käyttöön on syytä panostaa. Tässä oppaassa selostetaan, kuinka Matt käyttää tarkennuksen pinoamista – niin manuaalista kuin kameran sisäistäkin – upeiden luontokuvien ottamiseen. Muutaman makrokuvausvinkin ja uusimman Canon EOS R Systemin malliston avulla pääset pian ottamaan näyttäviä kuvia, jotka ovat neulanteräviä.

Riippumatta menetelmästä, jota kuvien pinoamiseen käytetään, prosessin ensimmäisessä vaiheessa otetaan sarja kuvia eri tarkennusasetuksilla niin, että kuvattavan kohteen syväterävyys saadaan kauttaaltaan talteen. Tätä kutsutaan tarkennuksen haarukoinniksi, ja melkein jokaisessa Canon EOS R System -kamerassa on toiminto, joka automatisoi prosessin ottamalla sarjan kuvia siten, että tarkennusetäisyyttä siirretään otos kerrallaan, ja tarkat kuvat yhdistetään myöhemmin yhdeksi.

”Haarukointitoiminto aloittaa kohteen lähimmästä tarkennuspisteestä”, Matt selittää. ”Se muuttaa objektiivin polttoväliä automaattisesti ja ottaa kuvan kullakin valikosta valitulla askeleella, mikä pienentää kohtausta tehokkaasti.”

Kuvaajan on varmistettava, että objektiivin tila on automaattitarkennus (AF) – objektiiveissa, joissa ei ole AF/MF-kytkintä, automaattitarkennustila valitaan kameran valikosta. Laajakulmaobjektiivilla lopullista kuvaa voidaan rajata ja näin varmistaa, että koko kohde pysyy kuva-alassa.

Mattin mielestä tarkennuksen haarukointivalikko oli todella helppo määrittää ja käyttää. ”Kun on tehnyt muutaman pinon, ymmärtää, mitä kukin komento tekee”, hän sanoo.

Kun asetukset on saatu kuntoon, kuvien ottaminen aloitetaan painamalla laukaisinta. Nestekidenäytön yläkulmassa oleva laskuri näyttää jäljellä olevien kuvien määrän.

Canon EOS R7 ja EOS R10 yksinkertaistavat prosessia pinoamalla kuvasarjan automaattisesti kamerassa, jolloin tietokoneella käsittely jää tarpeettomaksi. ”Kyky muodostaa komposiittikuva kamerassa muuttaa pelin kokonaan”, Matt sanoo. "Yksittäiset kuvat tallennetaan yhdessä syvyyskompositiokuvan kanssa niin, että tulos on nähtävillä välittömästi. Koska kamera kuitenkin säilyttää pinoon kuuluvat yksittäiskuvat, näitä voidaan käsitellä myös itse tai käyttää yksitellen.”

Sisäinen pinoaminen on käytettävissä kaikissa EOS R7 -kameran valotustiloissa. ”Suosittelen manuaalitilan (M) käyttöä, koska näin kamera on täysin hallittavissa ja samalla se, miltä lopullinen kuva näyttää”, Matt sanoo. ”Valotusajan on oltava lyhyempi niin, että käsivaralta kuvattaessa kameran tärinä ei välity kuviin. Tämä tapahtuu nostamalla ISO-herkkyyttä ja käyttämällä suurempaa aukkoa.”

Hyvä käytäntö on ottaa koekuva ja varmistaa näin, että asetukset ovat kunnossa. On myös tärkeää pitää kamera vakaana. ”Kameran sisäisen pinoamisen yhteydessä käytän melkein aina jalustaa, koska haluan minimoida oman vaikutukseni kuvien liikkeisiin”, Matt selittää. Tämä ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto eläville kohteille. ”Näissä skenaarioissa lyhyempi valotusaika ja korkeampi ISO-arvo auttavat torjumaan kaikkia valokuvaajasta johtuvia tahattomia liikkeitä”, hän lisää. EOS R7 -kameran sisäänrakennettu kuvanvakain antaa Mattille lisää liikkumavaraa kuvata käsivaralta.

Tarvittava kuvien määrä riippuu kohteesta, mutta kameran sisäisen pinoamisen avulla Matt on pystynyt yhdistämään satoja kuvia niinkin pienestä kohteesta kuin suolarakeesta. "Maisemien pinoamisessa käytettäisiin luonnollisesti pienempää aukkoa tai laajempaa syväterävyysaluetta, jolloin kuvia ei tarvitse ottaa niin paljon – varsinkin kuvattaessa suurempia tarkennusalueita kerralla”, hän selittää. Hän lisää myös, että makrotöissä liian kapea syvyysterävyys pinoamisessa voi johtaa diffraktioon – optiseen tehosteeseen, joka heikentää kuvien laatua – ja valon menetykseen.

Jos käytössä ei ole kameraa, jossa on sisäänrakennettu pinoamistoiminto, kuvat voidaan yhdistää käyttämällä ohjelmistoja, esimerkiksi Canonin ilmaista Digital Photo Professional (DPP) -ohjelmaa, jossa on oma työkalu syvyyskompositiota varten. ”DPP kohdistaa ja sulauttaa kunkin kuvan terävimmät osat ja tekee niistä lopullisen kuvan, joka on syväterävyydeltään kattava”, Matt sanoo.

Canon EOS R7- ja EOS R10 -kameroiden aikaa säästävästä tekniikasta huolimatta Matt uskoo, että manuaalisella tarkennuksen pinoamisella on edelleen paikkansa. ”Perinteinen tarkennuksen pinoamismenetelmä on vaikein, mutta se antaa luovuudelle enemmän tilaa ja on kaikkien ulottuvilla”, hän sanoo. ”Myös valaistuksen suhteen kuvaajalla on enemmän vapautta, koska osa sisäänrakennetuista ominaisuuksista ei toimi salamayksikön kanssa.”

Jos omassa Canon-kamerassa ei ole tarkennuksen haarukointia tai kameran sisäistä pinoamista, manuaalista tarkennuksen pinoamista on helppo kokeilla. ”Periaatteet ovat samat, paitsi että kuvaajan on otettava jokainen kuva itse ja sitten prosessoitava ne komposiittikuvaksi”, Matt selittää. Tässä käsisäätöinen valotus ja tarkennus ovat keskeisiä. ”Ota automaattitarkennus (AF) pois päältä ja tarkenna manuaalisesti kohteen lähimpään pisteeseen”, hän sanoo. ”Lähennä kohteeseen käyttämällä kameran Live View -tilaa ja varmista, että tarkennus on kohdallaan, jos kamera tätä tukee.”

Valaistus on tärkeä riippumatta siitä, mikä tarkennuksen pinoamismenetelmä valitaan. Jos valo ei riitä, niin valotusaika voi venyä liikkeelle liian pitkäksi, kun taas jos valoa lisätään liikaa, lopputuloksesta voi tulla räikeä. Mattin mukaan ”luonnonvalo säilyttää hyvin kohteen kimalluksen ja värit, jotka ulkoiset valonlähteen välillä latistavat.”

Jos päivänvalo ei riitä, Matt ottaa käyttöön ulkoisen valaistuksen. ”Tasainen valaistus voidaan järjestää LEDeillä, jotka ovat kevyitä ja voidaan sijoittaa minne tahansa kohteen ympärille. Näin päästään dynaamisempiin kulmiin”, hän sanoo.

Mattin pinoamisasetukset eivät juuri muutu, mutta aukkoa hän säätää kohteen koon, tarvittavien pinojen määrän ja suurennuksen mukaan. ”ISO-arvo on yleensä salamaa käytettäessä noin 320 ja valotusaika noin 1/160 sekuntia”, hän huomauttaa.

Canonin tarkennuksen haarukointivalikko poistaa arvailun useiden kuvien ottamisesta, kun taas Canon EOS R10- ja EOS R7 -mallien sisäinen huippuluokan syvyyskompositiotoiminto helpottaa prosessia ja säästää aikaa poistamalla jälkikäsittelyn tarpeen ja antamalla kuvaajan keskittyä luovempiin asioihin, kuten sommitteluun ja valotukseen. Manuaalinen tarkentaminen on edelleen käyttökelpoinen tapa, kun tarvitaan enemmän hallintaa.

Matt uskoo, että tarkennuksen pinoamisella arkipäiväisen saa näyttämään upealta millä tahansa menetelmällä. ”Tarkennuksen pinoaminen muuttaa tavallisen erikoiseksi”, hän sanoo. Canonin helppokäyttöisten tarkennuksen pinoamistyökalujen avulla voidaan ottaa näyttäviä kuvia, jotka ovat kauttaaltaan piirrontarkkoja makrokuvista maisemiin.


Teksti: Lauren Scott ja Andrea Ball