Valotuksen hallinta

Valotuksen ymmärtämisessä kameran voi ajatella olevan työkalu valon keräämiseen. Valotus tarkoittaa yksinkertaisesti sisään päästetyn valon määrää. Jos valoa päästetään sisään liian vähän, kuva on tumma tai alivalottunut. Liika valo tekee kuvasta liian kirkkaan tai ylivalottuneen.

Kohtauksen ympäristön valaistus kimpoilee esineistä ja pinnoilta kohti kameraa, ja objektiivi ohjaa valon kameran läpi kennon pinnalle – näin syntyy kuva. Automaatti- tai hallintatilassa Canon-kamerat pystyvät määrittämään ihanteellisen valomäärän tasapainotettua valotusta varten, mutta määrää voi myös hallita luovasti itse.

Valotuksen hallinnassa on kolme tekijää – kokonaisuutta kutsutaan valotuskolmioksi. Ensimmäinen tekijä on aukko, joka tarkoittaa objektiivissa olevan reiän kokoa, joka päästää valoa läpi ja joka mitataan f-lukuna.

Aukon arvoa voi säätää suuresta pieneen kunkin objektiivin oman vaihteluvälin sisällä. Kun aukko on suuri, f-luku on pieni, esimerkiksi f/2,8. Tällöin kameraan pääsee paljon valoa ja terävyysalue on kapea (tarkennetun kohdan ulkopuolella oleva alue sumentuu). Kun aukko on pieni, f-luku on suuri, esimerkiksi f/16. Kameraan pääsee vähän valoa ja tarkennusalue ulottuu laajasti kuvan etualalta taustalle asti.

Toinen valotuskolmion tekijä on valotusaika, joka tarkoittaa sitä aikaa, jona valo voi osua kennoon. Aivan kuin vesihanaa käytettäessä, mitä pidempään suljin pidetään auki, sitä enemmän valoa kulkee läpi.

Lyhyt valotusaika (valoa pääsee kennolle vähän aikaa) voi olla hyödyllinen kuvattaessa nopeaa toimintaa, kun taas pitkää valotusaikaa (valoa pääsee kennolle pitkään) voidaan käyttää luoviin liikettä sumentaviin tehosteisiin, kuten valojuoviin tai valomaalauksiin.

Kolmas tekijä valotuskolmiossa on ISO-herkkyys. Se määrittää, kuinka herkkä kenno on valolle. Pienemmät ISO-arvot, kuten ISO100, tuottavat laadukkaampia kuvia. Suuri ISO-herkkyys tekee kennosta herkemmän, jolloin sopivaan valotukseen tarvitaan vähemmän valoa. Suuri ISO-herkkyys kuitenkin lisää kuvaan kohinaa, ja kuvan laatu alkaa heikentyä.

Yleensä kannattaa käyttää alhaisinta mahdollista ISO-herkkyyttä, mutta moderneissa Canon-kameroissa on luokkansa paras suuren ISO-herkkyyden suorituskyky, joten voit kuvata jopa ISO1600-herkkyydellä tai suuremmalla ja saada aikaan kauniita sekä yksityiskohtaisia kuvia myös heikossa valaistuksessa.

Valotuksen kolme tärkeintä tekijää – aukko, valotusaika ja ISO – toimivat yhdessä, joten kun muutat yhtä tekijää, sinun on säädettävä muitakin, jos haluat säilyttää saman valotuksen, tai annettava kameran kompensoida muutoksia. Siksi voi olla hyödyllistä nähdä ne kolmion kolmena sivuna. Jos säädät yhtä sivua, yhtä tai molempia muita sivuja on myös säädettävä, ellet erityisesti yritä nostaa tai laskea valotustasoa.

Esimerkiksi nopean liikkeen pysäyttäminen valotusaikaa pidentämällä saattaa johtaa kuvan alivalottumiseen. Tämän voi kuitenkin välttää suurentamalla aukon kokoa tai ISO-herkkyyttä. Tarkennusalueen suurentaminen aukkoa pienentämällä taas vaatii joko pidempää valotusaikaa tai pienempää ISO-herkkyyttä. Kun katsot valotusta tästä näkökulmasta, huomaat pian, että käytettävissä on laaja yhdistelmä asetuksia, jotka saavat aikaan samanlaisen valotetun kuvan, ja pystyt valitsemaan juuri oikean yhdistelmän kuvauskohdetta tai näkymää varten.

Canon-kamerassa on useita valotustiloja, joten valotuskolmiota voi helposti siirtää suuntaan tai toiseen. Ohjelmoitu (P) -tilassa voit säätää ISO-herkkyyttä, ja kamera valitsee sekä valotusajan että aukon. Valotusajan esivalinta (Tv) -tilassa voit muuttaa valotusaikaa ja antaa kameran huolehtia kokonaisvalotuksesta. Aukon esivalinta (Av) -tilassa voit niin ikään määrittää f-luvun, ja kamera määrittää oikean valotusajan. Voit valita automaattisen ISO-herkkyyden tai määrittää ISO-herkkyyden itse. Manuaalisessa tilassa (M) voit määrittää minkä tahansa aukon, valotusajan ja ISO-herkkyyden yhdistelmän.

EOS R -järjestelmäkameroissa on myös joustava esivalintatila (Fv), jonka avulla voit vaihtaa aukon, valotusajan, valotuksen korjauksen ja ISO-herkkyyden säätämisen välillä samassa tilassa. Kun muutat yhtä asetusta, muut asetukset säätyvät automaattisesti oikean valotuksen säilyttämiseksi, mikä helpottaa ja nopeuttaa valotuksen hallintaa.

Tällaista valotuksen säätöä voi käyttää myös luovana tehosteena. Kuvaa tummentamalla saat kuviin syvemmät värit ja miellyttävämmän tunnelman erityisesti maisemakuvauksessa. Valotuksen lisääminen tuo varjoihin lisää valoa ja antaa kuvalle modernin ilmeen.

Valotuksen haarukoinnin avulla voit kuvata näkymän useilla erilaisilla valotuksilla ja valita parhaan version myöhemmin. Valitse valotusasteikon arvo väliltä ±1 - ±3 ja anna kameran muuttaa asetuksia tarpeen mukaan.

Kun valoa on vähemmän, sulkimen on ehkä oltava auki pidempään. Tämä on joskus välttämätöntä, ja joskus liikkeen sumentaminen voi olla luova valinta, esimerkiksi pilvien tai veden liikkeen sumentumiseksi. Kameran on pysyttävä täysin paikallaan, joten kameran tärähtelyn välttämiseksi on tärkeää käyttää jalustaa tai vakaata alustaa. Jopa laukaisimen painaminen voi aiheuttaa häiriöitä, joten on hyödyllistä käyttää Canonin langatonta BR-E1-kaukolaukaisinta tai puhelimeen ladattavan Canon Camera Connect -sovelluksen etälaukaisinta. Sovelluksen avulla voit myös kuvata aikavalotuksella, jolloin voit pitää sulkimen auki useita minuutteja, mikä sopii erinomaisesti ilotulitusten tai tähtien kuvaamiseen yöllä.

Haasteena pitkien valotusaikojen käyttämisessä päivällä on valotusajan asettaminen niin, että kuvaan tulee riittävästi liikettä. Valotusajan pitäisi olla useita sekunteja, joten muista pitää ISO-herkkyys ja aukon arvo pienenä. Kannattaa myös kuvata pilvisellä säällä, varjossa tai päivän päätteeksi, kun valo on himmeämpää. Voit myös hankkia objektiiviin kiinnitettävän, valoa suodattavan suotimen. Harmaasuodin toimii parhaiten.

Kun hallitset valotuksen, luovat mahdollisuudet ovat rajattomat. Useimmissa Canonin peilittömissä ja järjestelmäkameroissa on päällekkäisvalotustila, jonka avulla voit yhdistää useita kuvia. Tämä ominaisuus on saanut innoituksensa vanhanajan elokuvista, joissa sama ruutu valottui kaksi kertaa tai useamminkin, ja sen avulla voi luoda kaikenlaisia upeita tehosteita.

Kolmesta kameran sisäisestä yhdistelmäasetuksesta Additive (summa) muistuttaa eniten tätä elokuvatekniikkaa, sillä se yhdistää kirkkausarvot, jotta valkoiset alueet pysyvät valkoisina. Kun kuvaat tässä tilassa, etsi vahvoja muotoja, voimakkaita kontrasteja ja näyttäviä siluetteja.

Kokeile seuraavalla kuvauskerralla erilaisia valotusasetuksia, jotta näet itse, miten ne vaikuttavat kuviisi.

Teksti: James Paterson