Tähtitaivaan kuvaaminen: vinkkejä yötaivaan ja tähtien kuvaamiseen

Öisessä tähtitaivaassa on aivan omanlaistaan taikaa. Kameroiden teknisen kehityksen ansiosta yötaivaan ihmeiden vangitseminen kuviin on nyt helpompaa kuin koskaan.

Seuraavassa kerromme tähtikuvauksen ominaisuuksista, yökuvauksessa tarvittavista välineistä, intervallikuvauksesta ja tähtijuovien kuvaamisesta sekä yökuvauksen parhaista tekniikoista ja kameran asetuksista.

Muista tarkistaa säätiedotus ennen kuin lähdet kuvaamaan. Parhaat kuvat saat tähtitaivaan ollessa pilvetön. Toisaalta pilvet voivat myös tuoda kuviin omanlaistaan tunnelmaa, joten käytä sääolosuhteita luovasti hyödyksesi. Tarkkaile tuulta. Jos pilvet pysyvät kutakuinkin paikoillaan, ne eivät näytä kuvissa epätarkoilta, kun käytät pitkää valotusta.

Ota mukaan vara-akkuja ja muistikortteja, otsalamppu ja lämpimiä vaatteita. Muista pitää akut tai paristot taskussa, sillä ne tyhjenevät nopeammin kylmässä.

Jos haluat parhaat kuvat yötaivaasta, lähde luontoon, kauas valosaasteesta. Etsi hiljainen paikka, jossa ei ole keinovalaistusta. Kaupungin valot vaimentavat tähtien loisteen, mutta sama vaikutus on täysikuulla tai jopa puolikuulla. Tarkista siis kuukalenterista, milloin kannattaa lähteä valokuvaamaan tähtiä.

Paras ajankohta Linnunradan kuvaamiseen pohjoisella pallonpuoliskolla on maalis-syyskuussa, kun Linnunrata on taivaalla korkeimmillaan. Valokuvaaminen kannattaa ajoittaa puolenyön ja aamuviiden välille, mieluimmin uudenkuun aikaan. Eteläisellä pallonpuoliskolla Linnunradan kuvaussesonki kestää kauemmin, helmikuusta lokakuun lopulle.

Tähtitaivaan kuvaamiseen tarvitaan kameran käsisäätöjä, joten ota kameran käsisäätöinen kuvaustila käyttöön ja kokeile seuraavia asetuksia.

• Valotusaika: Tähdet liikkuvat maapallon pyöriessä. Jos haluat kuvaan tarkkoja valopisteitä, käytä enintään 20 sekunnin valotusaikaa. Jos käytät pitempää valotusaikaa, kuvissa näkyy tähtien liikettä.
• Aukko: Valitse myös suurempi aukko. Näin kameraan pääsee mahdollisimman paljon valoa kohtalaisen lyhyelläkin valotusajalla. Muista, että suurella aukolla terävyysalue on kapea, jolloin etualalla olevat kohteet näkyvät epäterävinä.
• ISO-herkkyys: ISO-herkkyys on kolmas asetus, joka vaikuttaa kuvien valotukseen. Mitä suurempaa ISO-herkkyyttä käytät, sitä herkemmin kameran kenno reagoi objektiivin aukon läpi tulevaan valoon. Älä kuitenkaan mene liiallisuuksiin, jotta kuvat eivät ala näyttää rakeisilta. Kun olet löytänyt sopivan aukon ja valotusajan arvon, ryhdy kokeilemaan erilaisia ISO-herkkyysasetuksia. Valitse ISO-herkkyyden arvoksi ensin 1 600 ja säädä arvoa asteittain, niin näet, miten se vaikuttaa lopputulokseen.

Yötaivaan kuvaaminen voi olla haaste minkä tahansa kameran automaattitarkennukselle. Sinun kannattaa ehkä ottaa käsitarkennus käyttöön Canon-objektiivin varressa olevalla AF/MF-kytkimellä. Peilittömissä kameroissa (esimerkiksi Canon EOS R6 ja EOS RP) on suurikokoinen esikatselu sekä elektronisessa etsimessä että takanäytössä, joten käsitarkennus onnistuu erittäin tarkasti. Lisäbonuksena kamera lisää etsimen kuvan kirkkautta automaattisesti. Samat hyödyt tarjoaa digitaalinen järjestelmäkamera, kuten Canon EOS 90D, joka sommittelee otokset Live View -tilassa takana olevalle nestekidenäytölle.

Kamerat, joissa on suuri megapikselimäärä, kuten Canon EOS R5, sopivat loistavasti yötaivaan kuvaamisen, sillä ne tallentavat tähtitaivaan pienimmätkin yksityiskohdat upeasti. Pienet ja himmeät tähdet erottuvat selvästi, kun muilla kameroilla ne saattavat kadota näkyvistä kokonaan. Yksityiskohdat ovat erityisen tärkeitä, jos haluat tulostaa tähtitaivaskuviasi*.

Objektiivit, joissa on nopea aukko, ovat aina suositeltava valinta tähtikuvaukseen, eivätkä ne välttämättä maksa omaisuuksia. Esimerkiksi Canon RF 35mm F1.8 Macro IS STM on loistava objektiivi tähtitaivaan kuvaamiseen. Sen kohtalaisen laaja kuva-ala ottaa mukaan ison osan tähtitaivasta, suuri aukko päästää läpi paljon valoa ja optinen kuvanvakain mahdollistaa kuvaamisen käsivaralla. Jos haluat vielä laajempia kuvia Linnunradasta, optimaalinen valinta on Canon RF 16mm F2.8 STM, jossa on ultralaajakulma ja nopea aukko sekä kompakti rakenne.

Jos pidät enemmän zoom-objektiivin monikäyttöisyydestä, Canon RF 24-105mm F4-7.1 IS STM venyy anteliaan laajasta kuva-alasta telepolttoväliin, joten se sopii niin muotokuvien ottamiseen kuin luontokuvaukseen. Siinä on myös kuvanvakain, joten voit pidentää valotusaikaa käsivaralla kuvatessasi. Jos haluat vielä parempaa laatua tällä polttovälillä, Canon RF 24-105mm F4L IS USM tarjoaa ammattilaistason L-Series-optiikan ja täydellisen sääsuojauksen.

Canon RF 28-70mm F2L USM on huipputason vakiozoom-objektiivi tähtikuvaukseen äärimmäisen nopeine f/2-aukkoineen. Jos haluat lisää laajuutta leveämpään päähän, jossa muutamallakin millimetrillä on iso merkitys, kokeile Canon RF 24-70mm F2.8L IS USM -objektiivia.

Canon RF 15-35mm F2.8L IS USM on ultralaajakulmainen zoom-objektiivi, jolla saat ikuistettua suuria osia yötaivaasta, mutta voit silti hyödyntää nopeaa aukkoa ja joustavaa zoomausaluetta. Pienikokoisempi Canon RF 14-35mm F4L IS USM on hyvä vaihtoehto. Aukkoarvo on vain yhtä askelta hitaampi ja maksimikuva-ala vielä suurempi. Lisätietoja RF-objektiivien loisto-ominaisuuksista yötaivaan kuvaamisessa on oppaassamme, jossa käsitellään parhaita Canon-tuotteita heikossa valaistuksessa kuvaamiseen*.

Jos etsit edullista zoom-objektiivia APS-C-kennokoon digitaaliseen järjestelmäkameraan, Canon EF-S 17-55mm f/2.8 IS USM tuottaa moitteettoman kuvanlaadun ja tämän luokan kameroille harvinaisen valovoimaisen f/2.8-aukkoarvon koko zoomausalueella.

Nosta yövalokuvaus uudelle tasolle ottamalla mukaan visuaalisesti mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi rakennukset, puut, vuoret tai heijastava järven pinta ovat hyviä vaihtoehtoja. Pelkästään tähtiä esittävät valokuvat voivat joskus olla latteita ja persoonattomia, joten etsi aina jokin ainutlaatuinen yksityiskohta, joka tuo kuvaan oman lisänsä.

Perinteinen tekniikka kuvan pitämiseen terävänä etualalta taustalle on asettaa objektiivi hyperfokaaliselle etäisyydelle, mutta tämä on epäkäytännöllistä monilla nykyaikaisilla objektiiveilla, joissa ei ole tarkennuksen etäisyysasteikkoa. Eri alueiden tarkasteleminen kameran takanäytön esikatselukuvasta auttaa käsitarkennuksessa, mutta kapeaa terävyysaluetta ja suurta aukkoa ajatellen koko maisemaan tarkentaminen voi olla mahdotonta. Yksi vaihtoehto on ottaa vähintään kaksi kuvaa eri tarkennus- ja valotusasetuksilla, jotka on räätälöity erikseen etualaa ja kaukaista tähtitaivasta varten, ja yhdistää kuvat sitten kuvanmuokkausohjelmalla, jossa on käytettävissä tasomaskeja, kuten Adobe Photoshopilla.

Jos haluat kuvata kaiken kerralla, mutta etualalla on erittäin tummia alueita, yritä saada lisävaloa salamalaitteella, joka laukaisee yhden tai useamman valopulssin pitkää valotusta käytettäessä. Tällainen on esimerkiksi Canon Speedlite 430EX III-RT. Voit myös kokeilla luovasti valaisemalla tiettyjä etualalla olevia kohteita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia vaikkapa taskulampulla tai auton ajovaloilla, kun käytät pitkää valotusta.

Tähtien liikkeitä esittävien upeiden valojuovien kuvaaminen on haaste, mutta tekniikan oppii kyllä hallitsemaan noudattamalla muutamaa helppoa vaihetta. Etsi ensin pohjoinen taivaannapa. Se onnistuu helposti älypuhelimen tähtikarttasovelluksella. Kun käytät pohjoista (tai eteläistä, jos olet eteläisellä pallonpuoliskolla) taivaannapaa kuvan keskipisteenä ja kuvaat pitkällä valotusajalla, tähdet muodostavat keskipisteen ympärille ympyränmuotoisen kuvion. Muista, että pitkän valotusajan kanssa on tärkeää käyttää jalustaa, jotta liike ei sumene.

Tähdet eivät tuota paljon valoa, joten käytä ISO-herkkyyttä 800, 1 600 tai suurempaa, jotta liike näkyy kuvassa selvästi. Kokeile erilaisia asetuksia, ennen kuin kokeilet pitkää valotusaikaa. Mitä suurempaa ISO-herkkyyttä käytät, sitä todennäköisemmin kuvassa näkyy kohinaa.

Tähdet tekevät täyden kierroksen taivaalla 24 tunnissa, mutta täyden ympyränmuotoisen liikekuvion voi kuvata käyttämällä pitkää, noin 60–90 minuutin valotusaikaa. Jos kuvaat pohjoisella pallonpuoliskolla, etsi yötaivaalta Pohjantähti. Saat siitä kiintopisteen, jota tähdet näyttävät kiertävän.

Useimmissa kameroissa pisin valotusaika on 30 sekuntia, joten sinun on käytettävä kameran käsisäätöisen (M) kuvaustilan aikavalotusta. Aikavalotusta käyttämällä voit pitää sulkimen auki niin pitkään kuin haluat. Tarkenna äärettömyyteen, ja kun olet valmis, kokeile noin 30 minuutin valotusaikaa. Katso sitten ottamaasi kuvaa. Haluamasi lopputuloksen saamiseen voi kulua useampiakin yrityksiä ja jonkin verran kärsivällisyyttä.

Toinen vaihtoehto on ikuistaa yötaivaasta video intervallikuvauksella. Monissa Canonin kameroissa, kuten Canon EOS R6-, EOS R5- ja EOS 90D -malleissa, on videokuvaukseen intervallikuvaustila, joka käyttää sisäänrakennettua jaksottaista kuvausta. Kiinnitä kamera jalustaan ja aseta valotusajaksi noin 20 sekuntia tai lyhyempi ja säädä aukko ja ISO-herkkyys vastaavasti (f/4 ja ISO 640 toimivat yleensä hyvin). Ota testikuva ja tarkista lopputulos. Tee valotusasetuksiin tarvittavat muutokset. Aseta sitten jaksottainen kuvaus ottamaan kuvia parin minuutin välein.

Kuvasarjan ottamiseen kuluva aika riippuu videon halutusta pituudesta sekä käyttämästäsi kuvataajuudesta. Esimerkiksi yhteensä 60 kuvan sarja kuvataajuudella 30 kuvaa/s tuottaa kahden sekunnin intervallivideon.

Onnistunut tähtivideo voi olla uskomattoman upea – taivas näyttää kieppuvan hitaasti silmien edessä. Jos sinulla on onnea tai olet ajoittanut kuvauksen meteoriparven yhteyteen, tähdenlennot syöksyvät kuvan poikki ja tekevät siitä entistä vaikuttavamman. Lisätietoja siitä, miten ammattilaiset ikuistavat upeita tähtitaivaan ilmiöitä, on oppaassamme, jossa käsitellään meteoriparvien valokuvausta*.


Teksti: Matthew Richards


^{*Saatavilla vain tietyillä kielillä.
Adobe ja Photoshop ovat Adoben tavaramerkkejä tai rekisteröityjä tavaramerkkejä Yhdysvalloissa ja/tai muissa maissa.}