Hallitse aikaa – tutustu hidastukseen, intervalli- ja hyperlapse-videoihin

Kun leikittelet videoissasi ajalla ja liikkeellä, voit näyttää maailman, joka on tavallisesti piilossa – hidasta nopea toiminta tai nopeuta pitkät tapahtumat, kuten auringonnousut tai pilvien liike taivaalla. Tässä asiantuntija Matthew Vandeputte kertoo aikakuvauksessa käyttämistään tekniikoista hidastuksista intervalli- ja hyperlapse-videoihin.

Näiden tekniikoiden tärkein tekijä on kuvataajuus. Se määrittää videomateriaalin tallennus- ja toistonopeuden kuvina sekunnissa. Tavallisimmat tallennus- ja toistonopeudet ovat 25 ja 30 kuvaa/s. Elokuvien nopeus on tavallisesti 24 kuvaa/s, joten 25 kuvaa/s näyttää "elokuvalliselta". 30 kuvaa sekunnissa näyttää puolestaan terävämmältä, ja sitä käytetään kuvattaessa esimerkiksi nopeita urheilutilanteita ja uutisia.

Sillä ei ole oikeastaan väliä, minkä valitset, mutta tavallisesti tallennus- ja toistonopeuksien on vastattava toisiaan. Hidastetun videon kuvaamiseen on käytettävä nopeampaa kuvataajuutta. Jos kuvaat esimerkiksi nopeudella 50 kuvaa/s ja toistat sen nopeudella 25 kuvaa/s, kaikki liike näytetään puolella nopeudella.

Jos haluat nopeuttaa ajan kulumista, on kuvattava hitaammalla kuvataajuudella. Kun kuvaat 25 erillistä kuvaa pidemmän ajan kuluessa ja sitten toistat ne nopeudella 25 kuvaa/s, saat tiivistettyä minuutteja, tunteja ja jopa päiviä yhteen sekunnin pituiseen videoon. Näin intervallit- ja hyperlapse-videot luodaan. Hyperlapse-video on intervallivideo, jossa kamera liikkuu. Intervallivideo kuvataan tavallisesti niin, että kamera on kiinnitetty jalustaan tai kuvauskelkkaan, jotta kamera pysyy kuta kuinkin samassa paikassa, mutta hyperlapse-videossa kameran paikka vaihtuu jokaisen otoksen välillä.

"Intervallikuvaus on erinomainen tapa luoda uuden kohtauksen tai paikan, kuten laajan maiseman tai kaupungin avauskuva", Matthew kertoo. "Hyperlapse on enemmän erikoistehoste, johon katselija kaapataan mukaan. Kuten eräs ohjaaja kerran sanoi minulle, se on kuin lentäisi ajan ja tilan halki."

Matthew on kuvaaja ja videoeditoija, jonka erikoisalana on luoda vaikuttavaa materiaalia, jossa reaaliaikainen ja hidastettu video sekoittuvat erityisiin intervalli- ja hyperlapse-tekniikoihin. Hänen töitään käytetään kaupallisesti, ja niitä voi nähdä Netflixissä, National Geographicissa ja Discovery Channelilla.

"Näin Internetissä tähtitaivaasta kuvatun intervallivideon, kun olin elokuvakoulussa joskus 11 vuotta sitten, ja se teki minuun valtavan vaikutuksen", hän paljastaa. "Minulla oli silloin EOS 600D [jonka seuraaja on Canon EOS 850D] ja ymmärsin, että sen kanssa minullakin oli mahdollisuus intervallikuvaukseen. Niinpä kuvasin ensimmäisen otokseni jo samana iltana, enkä ole sen jälkeen lakannut kuvaamasta."

Intervalli- ja hyperlapse-kuvauksessa on otettava still-kuvia tasaisin väliajoin. Intervallivideota varten Matthew neuvoo ottamaan vähintään 300 kuvaa, "koska silloin saat vähintään 10 sekuntia videokuvaa, toistatpa se sitten nopeudella 25 tai 30 kuvaa/s."

Useat EOS-kamerat, kuten Canon EOS R6 ja EOS RP, on varustettu sisäisellä intervalliajastimella, jolla prosessin voi automatisoida, sekä intervallikuvaustila, jossa voi kuvata suoraan kamerasta jaettavia videoleikkeitä. Matthew tallentaa mieluimmin yksittäiset kuvat RAW-tiedostoina, koska näin hänellä on enemmän vaihtoehtoja jälkikäsittelyssä. Käsiteltyään RAW-kuvansa hän käyttää Adobe After Effects* -ohjelman digitaalista vakautusta ja tekee lopullisen editoinnin Adobe Premiere Pro* -ohjelmassa. Voit kuitenkin aloittaa intervallivideoiden luomisen myös JPEG-kuvilla useilla eri ohjelmilla, esimerkiksi Macin maksuttomalla iMoviella tai Windowsissa MakeAVI-ohjelmalla.

Hyperlapse-videossa Matthew'n mielestä ei kannata käyttää noin monta kuvaa. "300 kuvan kuvaaminen hyperlapse-videota varten voisi vaatia tuntien ajan jalustan siirtämistä ja kunkin otoksen sommittelua aina uudelleen. Eikä useimpiin hyperlapse-leikkeisiin tarvita noin pitkää jaksoa. Niinpä suosittelisin sen sijaan kuvaamaan vähintään 120 kuvaa. Suosittelen myös, että kuvaat kunkin otoksen käsivaralta ja yrität saada otokset pysymään yhtenäisinä. Jos luotat automaattiseen intervallikuvaukseen, etkä olekaan saanut ruutua valmiiksi, kun kamera ottaa kuvan, voit joutua aloittamaan alusta."

Intervalli- tai hyperlapse-videoon tallennettavan liikkeen nopeus määrittää kunkin kuvan väliin jätettävän intervallin. Nopeat kohteet voivat vaatia lyhyet, vain muutaman sekunnin intervallit, kun hitaasti liikkuvat kohteet, esimerkiksi kasvava kukka tai mätänevä hedelmä, voivat vaatia useiden minuuttien välit.

Jos kuvaat kohdetta pitkän ajan kuluessa, pitää huomioida keinovalaistus, jotta valaistusolosuhteet eivät muutu kovin dramaattisesti. Maisema- ja kaupunkikuvauksessa sitten taas valaistuksen muuttuminen on luultavimmin juuri se tärkein asia. Tärkein apuväline on joka tapauksessa jalusta, koska jos kamera liikkuu otosten välillä, paikallaan olevat kohteet näyttävät "lepattavan" häiritsevästi ja liikkuvat kohteet hyppäävän luonnottomasti. Tehokkaassa hyperlapse-videossa kameran on näytettävä liikkuvan sulavasti ilman värinöitä.

"Hyperlapse-kuvauksessa tarvitaan kolme elementtiä", Matthew sanoo. "On tietenkin oltava kohde ja seurattava liikerata. Tämä voi suuntautua kohti kohdetta tai pois siitä, sivuttain tai kohteen ympäri. Ja kolmas elementti on ankkuripiste, joka pysyy jokaisessa kuvassa samassa kohdassa." Kun valitset sellaisen pisteen, kameran liike näyttää kiertävän tätä pistettä tasaisesti, hyppimättä. Ankkuripisteen pitämiseksi samassa kohdassa Matthew suosittelee kohdan korostamista samalla tarkennuspisteellä jokaisessa kuvassa tai kameran ristikkonäytön käyttämistä.

Voit kuvata intervallivideon lähikuvana (kuvatessasi esimerkiksi kukan aukeamista) tai kilometrien päästä (kuten maiseman yli panoraamakuvassa kulkevat pilvet). Voit valita objektiivin kohtauksen mukaan, mutta Matthew'n ensisijainen valinta on ollut Canon EF 24-70mm f/4L IS USM, ja EOS R -järjestelmän kameroiden kanssa Canon RF 24-70mm F2.8L IS USM tai Canon RF 24-105mm F4-7.1 IS STM, koska niiden polttovälit sopivat hänen eri kuvauskohteilleen. Hyperlapse-kuvauksessa hän neuvoo olemaan käyttämättä laajempaa kuin 24 mm:n polttoväliä, koska ultralaajakulmaisten objektiivien perspektiivin vääristymät saattavat näkyä ruudun laidoilla. "Jos kuvaat esimerkiksi 16 mm:n polttovälillä ja missaat rajauksen kuvasta toiseen muutamalla sentillä, perspektiivin siirtymää ei voi korjata jälkikäsittelyssä."

"Intervallikuvaus ja hidastettu video ovat saman aikajanan vastakkaiset päät", Matthew sanoo. "Intervallikuvaus nopeuttaa asioita ja hidastus hidastaa." Hidastus on ihanteellinen tapa katsella nopeaa toimintaa, joka tavallisesti vilahtaisi silmien ohi.

Hidastettu video on monin tavoin helpompi kuvata kuin intervallivideo. Kaikilla nykyisillä Canon EOS- ja PowerShot-sarjojen kameroilla (paitsi PowerShot ZOOM -kameroilla) voi kuvata videokuvaa nopeammilla kuvataajuuksilla. Nopeimpia voi kuitenkin yleensä käyttää vain pienemmällä videotarkkuudella – esimerkiksi EOS R6 -kamerassa voi valita 50 ja 60 kuvaa/s 4K-tarkkuudella tai 100 ja 120 kuvaa/s Full HD -tarkkuudella.

Ei ole tarpeen kuvata tarkalla valmiin videon kuvataajuuden kertoimelle – voit esimerkiksi kuvata nopeudella 120 kuvaa/s, jos se on mahdollista kamerallasi, ja hidastaa sen jälkikäsittelyssä 25 kuvaan sekunnissa. Mitä nopeampi kuvataajuus on kuvattaessa, sitä hitaammin kohteet liikkuvat toistettaessa videota normaalinopeudella.

Suljinaika on tavallisesti yksi valotuksen hallintatavoista, mutta se määrittää myös sen, miten liikkuvat kohteet näytetään kuvassa. Matthew varoittaa, että nopeiden valotusaikojen käyttäminen intervalli- tai hyperlapse-kuvauksessa jäädyttää kaiken liikkeen ja tekee jokaisesta ruudusta erityisen tarkan, minkä seurauksena liike on epävakaata ja tökkivää, kun ruudut toistetaan videona. "Hitaampi valotusaika sumentaa liikkuvat elementit, kuten ohi kiitävät autot ja ihmiset, ja saa aikaan todellisen wow-tunteen."

Miten oikea valotusaika määritetään? "On olemassa niin sanottu 180 asteen sulkimen sääntö", Matthew selittää, "jonka mukaan videoleikkeiden valotusajan olisi oltava kahdella kerrotun kuvataajuuden käänteisluku. Jos siis kuvaat nopeudella 25 kuvaa/s, valotusajan olisi oltava 1/50 s. Tällöin liikkeen sumeus on parhaimmillaan ja kuva elokuvamaisimmillaan. Noudatan edelleen tätä ohjetta kuvatessani hidastettavaa kuvaa suuremmilla kuvataajuuksilla eli käytän valotusaikaa 1/200 s, kun kuvaan nopeudella 100 kuvaa/s."

Myös kuvatessaan still-kuvia pienemmillä kuvataajuuksilla intervalli- tai hyperlapse-kuvia varten, Matthew noudattaa 180 asteen sulkimen sääntöä tiettyyn rajaan asti. "jos otosten välillä on neljän sekunnin väli, mikä on tavallista pilviä kuvatessa, jokaista kuvaa pitäisi valottaa kahden sekunnin ajan. Jos väli kasvaa tuota pidemmäksi ja jopa minuutteihin, säännöstä ei tarvitse välittää – mutta suosittelen kyllä kuvaamaan aina pidemmillä valotusajoilla ja käyttämään jalustaa."

Pitkien valotusaikojen käyttäminen saattaa vaatia käyttämän muita tapoja valotuksen hallintaan. Tästä syystä Matthew käyttää ND-suodinta vähentämään objektiiviin pääsevää valoa. "Jos kuvaat päiväsaikaan, tarvitset objektiiviisi todella tehokkaan ND-suotimen, jotta valotus osuu kohdalleen pitkillä valotusajoilla", hän sanoo.

Nyt kun sinulla on työkalut ajan ja liikkeen tallentamiseen uudella luovalla tavalla, mitä jos kokeilisit hidastettujen, intervalli- tai hyperlapse-videoiden kuvaamista seuraavalla kerralla, kun tartut kameraasi?


Teksti: Marcus Hawkins


^{*Adobe, Adobe Premiere and After Effects ovat Adoben tavaramerkkejä tai rekisteröityjä tavaramerkkejä Yhdysvalloissa ja/tai muissa maissa.}