Pieni kamera isoihin seikkailuihin
)
25 kilogrammaa – lukema puntarin näytöllä kertoo, että vaellusrinkkani on kokoiselleni retkeilijälle auttamatta liian painava. Kaffen rinkassa on neljän päivän ruoat ja makuualusta, ei sekään kevyt ole. Jätän yhden vesipullon repusta pois ja luotan kartassa piirtyvään siniseen viivaan ja siihen, että raikasta vettä löytyy matkan varrelta. Vaellusta aloittaessa oikeastaan ainoa mikä ei tunnu painavalta on kaulallani roikkuva Canon EOS M6 Mark II -kamera.
Harri Tarvainen on ulkoilma- ja toimintakuvaukseen erikoistunut ammattivalokuvaaja, joka kuvaa ja retkeilee yhdessä Instagramista tutun kiharakarvaisen noutajan Kaffen kanssa. Kaffen seikkailuja voit seurata @kaffegram-tilillä. Muista lukea myös Kaffen ja Harrin vinkit lemmikkikuvaukseen täältä: https://www.canon.fi/kaffe/
Vaelluksella kaikki tarvittava kulkee selässä, siksi mukaan päätyy vain välttämättömin. Valokuvauskaluston kohdalla en silti suostu isoihin kompromisseihin – kuvaamaanhan minä olen kuitenkin menossa!
Olen tottunut pakkaamaan mukaan luottokaluston: Canon EOS 5D mk IV -rungon sekä EF 24-70 f2.8 IS USM II ja EF 70-200 f2.8 IS USM II -objektiivit. Kokonaisuus on melko painava, mutta myönnän pitäväni siitä, että kameralla on painoa. Se viestii laadusta, kestävyydestä ja luotettavuudesta. Juuri niistä asioista, joita kalustoltani vaadin vaihtelevissa sääolosuhteissa ja haastavassa maastossa. Lukema puntarilla saa minut kuitenkin muuttamaan mieleni ja jättämään isomman kaluston autolle. Mukaan retkelle lähtee Canon EOS M6 Mark II -kamera sekä 22mm f2.0 ja 15-45mm f3.5-6.3 -objektiivit. Kamera ja objektiivi painavat yhdessä reippaat 400 grammaa. Tätä kameraa ei tarvitse pakata rinkkaan, vaan se kulkee helposti kaulallani.
Muotokuvia ja syväterävyyden hallintaa
Ulkona ja vaihtelevassa valossa kuvaan pääosin aukon esivalinta -kuvausohjelmalla. Suurella aukolla saan erotettua kohteen taustasta, kun taas pienemmällä aukolla voin tuoda maisemasta kaikki yksityiskohdat esiin. Ja kun asetan haluamani aukon koon, kamera mittaa sopivan valotusajan oikeaan valotukseen. M6 Mark II:n laukaisimen ympärillä on säätörengas, jolla voin valita nopeasti aukon. Laukaisimen takaa löytyy toinen säätörengas, josta voin peukalolla säätää valotuksen kompensaation kohdalleen. Kutsun tätä ns. puoliautomaattikuvaukseksi. Useimmiten mustaa koiraa kuvatessa kompensaatio tapahtuu kuvaa alivalottamalla – kuvaa tummemmaksi tekemällä.
Vaellusreitin varrelta löytyy syvän vihreä saniaispelto, johon valo siivilöityy kauniisti lehtien läpi. Keskipäivän kova valo ei houkuta kuvaamaan, mutta pyydän silti Kaffen saniaisten keskelle. Zoomaan laajimmalle polttovälille 15 millimetriin, jotta saan kuvaan mukaan mahdollisimman paljon saniaisia. Laajalla polttovälillä kuvatessa kuvan terävyysalue laajenee. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki kuvassa olevat elementit ovat teräviä. Huokaisen helpotuksesta, kun tarkastelen juuri kuvaamaani muotokuvaa lähempää. Kaffen silmät ja naama ovat tarkat, mutta heti pään takana olevat saniaiset ovat piirtyneet kennolle mukavan pehmeinä. Juuri syväterävyyden hallinta on arveluttanut minua pienikokoisen kameran käytössä. Kamera selviää kokeesta kuitenkin täydellisesti, kun voin hallita syväterävyyttä laajalla linssillä. Ja se on vielä helpompaa, kun zoomaan lähemmäksi kohdetta.
Patikointi Pohjois-Norjan vuoristomaisemissa jatkuu. On lämmin päivä ja verenhimoiset paarmat iskevät heti, kun riisumme rinkat selästä ja pidämme juomataukoa. Uinti viileässä järvivedessä tuntuu hyvältä ja illalliseksi valmistettu pussipasta on kuin juhla-ateria. Auringon laskiessa paarmat jättävät meidät rauhaan ja menevät nukkumaan. Päätämme seurata niiden esimerkkiä.
Näytön varassa
En ole parhaimmillani näytöltä kuvatessa – ajattelen. Jätin elektronisen etsimen epähuomiossa autolle ja löydän itseni nyt kolmen tuuman kokoiselta epämukavuusalueelta. Etsimen käyttö vakauttaa kuvaamista, kun saan kameralle silmäkulmasta vielä kolmannen tukipisteen käsien lisäksi. Järeämmällä kalustolla se onkin paras tapa kuvata, mutta näin kevyellä järjestelmällä näytön kautta kuvaaminen onnistuu hyvin. Lisäksi kääntyvä näyttö mahdollistaa kuvakulmat alhaalta maan rajasta tai vaikka ylhäältä suoraan alas. Pidän erityisesti aivan maan pinnasta kuvaamisesta, jolloin voin sommitella kuvan etualalle tarkennusalueen ulkopuolelle jääviä alueita kehystämään itse kohdetta.
Taajaman ulkopuolella ja verkkovirran ulottumattomissa akun kesto korostuu. M6 Mark II -kameran akun voi ladata retkellä kätevästi suoraan Power Bankista. Vaikka nykyisissä kameroissa kaikki toiminnot on koottu kosketusnäyttöön, tässä rungossa olennaiset toiminnot löytyvät myös painikkeina ja säätörenkaina. Tällainen käyttöliittymä nopeuttaa kuvaamista ja säästää myös akkua. Kameran kanssa alku on aina opettelua, mutta heti kun painikkeiden sijainnit jäävät lihasmuistiin, kameran käyttö muuttuu intuitiiviseksi.
Mustaa koiraa kuvatessa tarkentaminen on haastavaa. Varsinkin vastavalossa tai hämärämmissä olosuhteissa Kaffe on kuvassa tasaisen musta möykky, josta on vaikea löytää tarkennukseen sopivaa kohtaa. Useimmiten valitsen kamerasta yhden pisteen tarkennuksen ja asemoin sen kuvan keskelle. M6 Mark II:n kasvojen tunnistus ja seuranta sekä silmien tunnistus toimivat varsinkin myötävalossa moitteetta.
Maisemapeilin äärellä
Seuraavat kaksi yötä vietämme teltassa upealla hiekkarannalla. Meidän lisäksi paikalla on porolauma, merisaukkopari, rantavesissä uteliaana tiiraileva hylje sekä merikotkia. Rantaan laskeva puro on tehnyt hiekalle matalan, mutta leveän altaan, joka heijastaa maiseman ylösalaisin. Mitä lähemmäksi veden pintaa lasken kameran, sitä tarkemmin lammikko peilaa maiseman. Asetan kameran sulkimen nopealle sarjakuvaukselle ja ohjaan Kaffen peilaavan veden ääreen. Lemmikkejä ja lapsia kuvatessa kärsivällisyys – oikean hetken odottaminen – ja riittävän matalat kuvakulmat ovat avaimet onneen, mutta nyt haluamani kuva syntyy ohjattuna. Kaffe on paikallaan rannalla ja heitän koiralle ilmaan makupalan. Kaffen hypätessä laitan sulkimen pohjaan ja kamera kuvaa seuraavan kahden sekunnin aikana lähes kolmekymmentä kuvaa. Niistä minun on helppo valita oikea ruutu – juuri se missä Kaffe on noussut takajaloilleen tavoittelemaan ilmassa lentävää herkkupalaa.
Aina mukana, aina valmiina
Valokuvaus ja luontoharrastus ovat täydellinen pari. Kameran kanssa kulkiessa huomaa sellaisia asioita, jotka muuten voisivat jäädä huomaamatta. Lokin jäljet hiekalla, ilta-auringon värjäämät pilvet tai pienestä lammikosta heijastuva toinen maailma. Kameran kanssa opin enemmän luonnosta ja luonnossa kehityn kuvaajana – haluaisin väittää, että myös ihmisenä.
Päivän aikana on kuvattu satoja kuvia ja valokuvaajakollegani kysyy mistä ominaisuudessa pidän eniten uudessa M6 Mark II:ssa. Vastaan empimättä. Paras ominaisuus on se, että tällaisella kameralla kuvatessa en missaa hetkiä. Kaulalla kulkeva kamera on kuvausvalmiina heti ja ehdin reagoida nopeisiinkin tilanteisiin. Kuin alleviivatakseen juuri sanomaani, Kaffe päättää istua ystäväni viereen ihailemaan maisemaa. Otan muutaman askelen taaksepäin ja sommittelen parivaljakon keskelle kuvaa. Etualan männynhavut ikään kuin ohjaavat katseen kahteen raukeaan matkalaiseen. Rinkan paino viipyilee vielä hartioilla ja tässä hetkessä se tuntuu oikeastaan aika hyvältä.
