Revontulimetsästäjän käsikirja

Harri Tarvainen on ulkoilma- ja toimintakuvaukseen erikoistunut ammattivalokuvaaja, joka kuvaa ja retkeilee yhdessä Instagramista tutun kiharakarvaisen noutajan Kaffen kanssa. Kaffen seikkailuja voit seurata @kaffegram-tilillä. Muista lukea myös Kaffen ja Harrin vinkit lemmikkikuvaukseen, urbaanien action-kuvien ottamiseen sekä vaihtuvien vuodenaikojen ikuistamiseen.

Onnistunut revontulikuva on lähes jokaisen tapaamani kuvaajan toivelistalla ja moni ilmiön todistanut onkin jäänyt iäksi koukkuun. On vaikea sanoin kuvailla innostuksen ja kunnioituksen sekaista tunnetta, kun revontulikruunu sykkii vihreän ja violetin sävyissä suoraan pään yläpuolella. En tiedä kuvittelenko vain, mutta joskus luulen kuulevani revontulten äänen - ja Kaffekin näyttää reagoivan samoin.

Tällä kertaa suuntaammekin siis kuvausretkelle Suomen Lappiin, missä olosuhteet vaikuttavat lupaavilta revontulikuvaukseen. Kuuden tunnin ajomatkaa seuraa muutaman tunnin hiihto syrjäiselle autiotuvalle. Matkanteko on hidasta, sillä sekä Kaffen että minun rinkkani on täynnä lämmintä vaatetta, ruokaa ja tietysti kuvauskalustoa.

Valmistele huolella

Napapiirin pohjoispuolella revontulia näkyy keskimäärin kolmena yönä neljästä, joten mahdollisuudet revontulien kuvaamiselle pilvettömänä yönä ovat hyvät. Aloitan revontulikuvauskeikan valmistelun aina tutustumalla revontuliennusteeseen. Puhelimeen voi ladata ilmaisen revontuliennusteapplikaation (esim. Aurora Forecast), tilata revontulihälytyksen tekstiviestinä tai lukea revontuliennustetta sääpalveluista, samalla tarkistan pilvitilanteen - jos taivas on pilvessä, revontulia ei näy. Mikäli taivas on kirkas ja revontulien aktiivisuus vaikuttaa lupaavalta, etsin seuraavaksi paikan, jossa on mahdollisimman vähän valosaastetta. Kaupungin valot, autot ja katulamput häiritsevät revontulten havainnointia, joten suuntaan riittävän kauaksi asutuksesta.

Usein parhaat revontulikelit ovat yhteydessä arktisiin lämpötiloihin ja ulkona paikallaan revontulia odotellessa vilu hiipii pian lämpimienkin vaatteiden alle. Pidemmälle reissulle lähtiessäni pakkaan reppuun lämmintä juotavaa ja lämpöpusseja, joilla saa sormiin eloa tiukan paikan tullen. Monesti olen ollut yöllä ulkona kaksi toppatakkia päällekkäin puettuna! Vaikka parhaimmillaan revontulimyrskyn alla on melkein valoisaa, kannattaa silti varautua pimeyteen otsalampulla. Sen kanssa kameran operointi helpottuu huomattavasti. Matkapuhelimen taskulamppu nimittäin hyytyy pian pakkasessa, joten sen varaan ei kannata laskea.

Säädä asetukset

Vaikka muuten kuvaan järjestelmäkameralla paljon aukon esivalinnalla (Av) eli niin sanotuilla puoliautomaattiasetuksilla, revontulikuvissa asetukset täytyy säätää manuaalisesti. Aseta jo sisällä ennen kuvausta kameraan esimerkiksi tällaiset asetukset:

• Valotusaika: 20 sekuntia
• Aukko: f4.0 (tässä pienin mahdollinen f-luku on paras, valovoimaisessa objektiivissa suurin aukko voi olla esimerkiksi f1.8)
• Kennon herkkyys: ISO 2000

Jos kuvatessa kuva näyttää liian pimeältä, voit nostaa valotusajan 30 sekuntiin, jos taas kuva näyttää liian vaalealta, voit laskea valotusajan vaikka 10 sekuntiin. Joskus voimistan yötaivaan sinistä sävyä säätämällä kameran valkotasapainon loisteputkilampuille (Fluorescent Light) tarkoitetulle asetukselle. Usein revontulikuvien kirkkautta ja kontrastia on hyvä säätää vielä jälkikäteen. RAW-kuvien kuvaaminen parantaa kuvien jälkikäsittelymahdollisuuksia.

Valitse oikea kalusto

Revontulikuvia kuvataan pitkällä valotusajalla, joten tukeva jalusta on pakollinen lisävaruste. EOS RP:n kenno kestää mainiosti korkeampiakin ISO-herkkyyksiä, mikä mahdollistaa lyhyemmän valotusajan käyttämisen. Lyhyemmällä valotusajalla varsinkin nopeasti leiskuvat revontulet tallentuvat terävämpinä kameralle. Lyhyt valotusaika mahdollistaa myös paremmin ihmisen, tai meidän tapauksessamme Kaffen, käyttämisen mallina kuvissa! Valovoimainen laajakulmaobjektiivi tallentaa parhaiten juuri pään yläpuolella leiskuvat revontulet. Esimerkiksi Canon RF 35mm f/1.8 MACRO IS STM toimii mainiosti RP:n kanssa ja polttovälin laajuuskin riittää, kun tulet ovat hieman matalammalla taivaalla.

Ennakoi

Muista, että kylmää kameraa ei kannata tuoda suoraan lämpimään huoneilmaan. Jäisille pinnoille tiivistyvä kosteus ei tee hyvää kameralle, joten ota kamera esille kameralaukusta vasta kun lämpötilaero kameran ja huoneilman välillä on saanut tasoittua riittävästi. Kylmä ilma tuo myös toisen haasteen kalustolle akkujen kapasiteetin laskiessa. Talvikuvauksessa vara-akku on pakollinen lisävaruste, joka kannattaa pyrkiä säilyttämään mahdollisimman lämpimässä paikassa.

Revontulet ovat oikukkaita. Esitys saattaa alkaa minuuteissa ja loppua yhtä pian. Toisinaan revontulet räiskyvät eri väreissä koko taivaankannen läpi, kun taas toisinaan kaukana pohjoisessa näkyy vain hento vihertävä häivähdys, joskus ei sitäkään. Revontulien kuvaaminen vaatii onnea ja jokaiseen kohtaamiseen kannattaa suhtautua kuin taivaan lahjaan. Jos revontulia ei näy, voit kokeilla pimeässä tallentaa tähtitaivaan tai jopa linnunradan. Pilvisemmällä kelillä otsalamppu taas voi muuttua kuvauksen apuvälineestä upeaksi lavasteeksi, jolla voit maalata pimeään maisemaan valoja ja varjoja.

Onnea revontulien metsästykseen!