Urbaaneja action-kuvia EOS RP:n kanssa
)
Valokuvan kyky pysäyttää liike - tehdä ohikiitävästä hetkestä ikuinen - on kiehtonut ihmisiä valokuvauksen alkuajoista saakka. Liikkuvan kohteen kuvaaminen vaatii kuitenkin hyvää valoa, suorituskykyä kameralta ja riittävästi taitoa ja kärsivällisyyttä kuvaajalta. Uusi helppokäyttöinen EOS RP tekee vaativammastakin kuvaamisesta mahdollista myös harrastajille.
Harri Tarvainen on ulkoilma- ja toimintakuvaukseen erikoistunut ammattivalokuvaaja, joka kuvaa ja retkeilee yhdessä Instagramista tutun kiharakarvaisen noutajan Kaffen kanssa. Kaffen seikkailuja voit seurata @kaffegram-tilillä. Muista lukea myös Kaffen ja Harrin viisi vinkkiä helpompaan lemmikkikuvaukseen täältä.
Myönnetään, olen vanhan koulukunnan kuvaaja. Pidän sulkimen äänestä. Käytän etsintä mieluummin kuin näyttöä. Työssäni kuvaan pääasiassa Canon EOS 1Dx mkII ja Canon EOS 5D mkIV -kameroilla, Canonin järeimmillä kameroilla siis. Moni kollegani on jo siirtynyt peilittömien kameroiden pariin ja kieltämättä keveys ja kompakti koko on herättänyt minunkin kiinnostuksen. Kun sitten tilaisuus kokeilla EOS RP -järjestelmää tarjoutui, en epäröinyt hetkeäkään. Kuvauskohteeksi valikoitui kohteista rakkaimmat, Kaffe-koira ja skeittaus.
EOS RP on yhdistelmä kompaktia kokoa ja täyden kennon järjestelmän ammattimaista laatua. Kuvaan paljon luonnossa ja usein kuvauskohteet voivat olla pitkienkin siirtymien takana. Myös omilla retkilläni tai Kaffen kanssa harrastaessa raskaampien työkalujen mukana kantaminen ei ole aina mahdollista. Tällaisissa tilanteissa olen tyytynyt kompromissiin ja jättänyt laajemman linssin tai pidemmän zoom-objektiivin kotiin. Tällaisessa käytössä RP:n paras ominaisuus onkin sen keveys. Pienempi runko ja pienemmät linssit mahdollistavat useamman optiikan mukaan ottamisen retkille. Näitä kuvia kuvasin peilittömille järjestelmille suunnitelluilla RF-objektiiveilla ja adapterin avulla kiinnitettävillä EF-objektiiveilla. Kuvassa oleva linssi on laajan polttovälin kattava 24-105mm f4.0, mutta asia, jota odotan vieläkin suuremmalla innolla, on valovoimainen 24-70mm f2.0!
Salamoiden kanssa tai talviöinä revontulia kuvatessa kuvaan aina manuaaliasetuksilla. Muuten käytän aukon esivalintaa. Automaattinen valotus toimii useimmissa tilanteissa, mutta etenkin auringonlaskuissa alivalotan yleensä kuvaa aukon verran, jotta saan tallennettua värit juuri niin komeina kuin ne ovatkin. Moderneissa järjestelmäkameroissa kaikkia asetuksia pääsee muuttamaan näytön kautta, mutta etenkin omaan kuvaustapaani sopii RP:n valotuksen kompensaatio erillisestä rullasta suoraan peukalon alta. Myös RF-linssissä zoom- ja tarkennusrenkaan lisänä on kolmas rengas, jolla voi niin ikään säätää valotusta tummemmaksi tai vaaleammaksi ilman näytön näpyttelyä. Tämän ominaisuuden ansiosta kuvaaminen ei keskeydy, vaan voin säätää kuvan halutun laiseksi kameran ollessa koko ajan kuvausvalmiina.
Tämän kuvan kuvasin kahden ulkoisen salaman avulla. Toisen salaman sijoitin kuvan vasemmalle puolelle ja toisen oikealle puolelle. Vaikka valmis kuva on valaistu kirkkaasti, itse kuvaustilanteessa alikulku oli hämärä. RP:n tarkennus hämärässä on hämmästyttävän hyvä, ja se vetääkin vertoja nopeudessaan ja tarkkuudessaan Canonin ammattilaisille suunnatuille lippulaivamalleille. Pidän tämän kuvan liikkeen tunnelmasta. Kuva on rajauksen ja sommittelun puolesta staattinen, mutta Kaffen ja minun sekä taustalla laukkaavien hevosten liike tekee tästä kuitenkin dynaamisen.
