Espanjan valkoiset kylät ovat häivähdys menneisyydestä
Teksti: Marcelo del Pozo
Etelä-Espanjassa oliivipuiden peittämiltä Andalusian vuorilta erottuu kuution muotoisten kalkittujen talojen häikäiseviä rykelmiä. Nämä talorykelmät tunnetaan valkoisina kylinä, "Pueblos Blancos". Nimi juontaa juurensa kalkkimaalista, jota taloissa käytetään viilentämään niiden sisätiloja.
Kapeiden kujien labyrintit vievät kulkijan takaisin keskiaikaan, jolloin muslimialueeseen kuulunut seutu tunnettiin nimellä Al-Andalus. Myös monet alueen nimet ovat peräisin arabian kielestä, esimerkiksi linnaa tarkoittava Alcala.
Espanjan menneisyyttä kristittyihin ja muslimialueisiin jaettuna maana heijastelee myös usein esiintyvä ja raja-aluetta tarkoittava jälkiliite "de la Frontera".
Seudulla järjestetään monenkirjavia juhlia. Uskonnolliset kulkueet etenevät kivisiä katuja pitkin ja kantavat mukanaan kukilla koristeltuja patsaita, kun taas härkäjuoksuissa härät vapautetaan kylän kaduille ja osallistujat hakeutuvat kilvan suojaan niiden sarvilta.
Vaikka alue on häikäisevän kaunis ja Etelä-Espanjassa vierailevien turistien suosiossa, se on myös eräs Espanjan köyhimmistä alueista. Myös sen työttömyysaste on Euroopan unionin suurimpia.
Eurostatin mukaan Andalusian työttömyysaste oli vuonna 2015 Euroopan alueen toiseksi suurin. Työttömiä oli kolmasosa seudun asukkaista ja yli puolet alueen nuorista.
Seudun pääelinkeino on perinteisesti ollut oliiviöljyteollisuus, ja Espanja on maailman ylivoimaisesti suurin oliiviöljyn tuottajamaa. Odotukset kuitenkin muuttuvat, eivätkä nuoria enää kiinnosta maatilatöiden pitkät työpäivät ja huono palkka.
"Nuoret haluavat muuttaa kaupunkiin", kertoo 19-vuotias Jose Maria Cortijo. Hän asuu Arcos de la Fronteran valkoisessa kylässä Vega de los Molinosin alueella laaksoa reunustavalla harjanteella.
Samaa mieltä on juustontekijä Agustin Pina, 58, läheisestä Sierra de Grazaleman kansallispuistossa sijaitsevasta Villaluenga del Rosarion kylästä.
"Nuoret eivät halua raataa oliivitarhoissa, koska se on todella raskasta", koko ikänsä maataloustöitä tehnyt Pina lisää. "Työajan halutaan olevan maanantaista perjantaihin."
Kyläläisten mukaan kylä onkin nykyisin hiljainen ja rauhallinen, aivan kuten menneinä aikoina.
"Jos joudun käymään isossa kaupungissa, haluan aina kotiin mahdollisimman pian", kertoo Cortijon äiti Maria Jose Manzano, 50. "Kaikki on siellä niin meluisaa ja aina on kiire."
(Teksti: Sonya Dowsett)
