Tuote

Laadukasta jälkeä yhden käyttäjän budjetilla Canon EOS C200:lla

Group of people pouring coulored powder on a woman.

Elokuvantekijä David Newton kertoo Trash the Dress -kuvausten toteuttamisesta joustavalla ja pienikokoisella EOS C200:lla.

David Newton lähti testaamaan uuden EOS C200:n rajoja innokkaalla asenteella. Hänen Trash the Dress ‑lyhytelokuvansa ottaa kaiken irti kameran monipuolisuudesta ja yhden käyttäjän potentiaalista, kuten mahdollisuudesta kiinnittää kamera gimbaaleihin ja kuvauskoptereihin sekä automaattitarkennuksen kattavista ominaisuuksista.

David Newton kuvailee itseään valokuvaaja-elokuvantekijäksi. ”Olen yksi niistä, joka ovat alkaneet käyttää järjestelmäkameraa valokuvauksen sijaan videokuvaukseen ja vaihtaneet sitten järeämpään kalustoon, kun projektit ovat sitä vaatineet.”

Järjestelmäkameroista Cinema EOS ‑sarjan kameroihin siirtynyt Newton on vetänyt Canon-kameroita käsitteleviä kursseja ja halusi päästä kokeilemaan EOS C200:aa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

”Projekti sai alkunsa siitä, kun Canon ilmoitti haluavansa laittaa C200:n koetukselle ja etsivänsä kuvaajaa, joka on siirtynyt DSLR-videokuvauksesta elokuvaukseen. Kameralla on kaksi kohderyhmää: se sopii ammattimaiseen työnkulkuun suuressa täysin varustellussa tuotantoympäristössä, mutta ergonomisen rakenteen ansiosta sitä voivat käyttää myös yksin tai pienen ryhmän kanssa työskentelevät kuvaajat.” Newtonin mukaan jälkimmäinen kuvaa parhaiten hänen työtään. ”Työskentelen yleensä yksin tai pienen kuvausryhmän kanssa. Koen, että homma hoituu helpoiten yksin.” Newton oli käyttänyt C200:taa aiemmassa projektissa Dubaissa, joten hänellä oli siitä jo jonkin verran kokemusta.

Newtonin mukaan kamera on pienikokoisen, kevyen rungon ja sisäisen Cinema RAW Light ‑tallennuksen yhdistelmän vuoksi kuin Jekyll ja Hyde. ”Itse pidän erityisesti mahdollisuudesta tallentaa 4K-laatuista RAW-kuvaa sisäisesti – se on aivan loistavaa ja nostaa hinnaltaan ja kooltaan maltillisen kameran samaan sarjaan huippulaitteiden kanssa. RAW-laatua ei päihitä mikään. Kuvaamme yleensä MP4-muodossa, joka vastaa valokuvien JPEG-muotoa ja rajoittaa värimäärittelyn mahdollisuuksia selvästi. Nyt kuvaan saadaan jopa 15 arvon dynaaminen alue (Cinema RAW Light ‑tiedoston käsittelyn tuloksena).” Newtonin mukaan tämä tekee HDR-videon tuottamisesta realistisen vaihtoehdon ja laajentaa jälkituotantomahdollisuuksia. ”HDR-työnkulkuun siirtyminen on täysin toteutettavissa. Rec709-väriprofiilia käytettäessä värimäärittelyssä on paljon enemmän pelivaraa – ja suoraan sanoen korjausvaraa, jos kuvaustilanteessa on sattunut tumpeloimaan (tätähän ei koskaan satu kenellekään!)”

Newton käsittää välittömästi RAW-muodon ja pakatun tallennuksen yhdistelmän arvon. ”Siinä saa RAW-kuvaa, mutta samaan aikaan tallennustilaa on mahdollista säästää. Laatu on priimaa, ja se on pakatussa muodossa. Jos kuvausasetukset on määritetty oikein, MP4-laatu on loistavaa. Jos taas chroma key ‑tekniikka on ahkerassa käytössä, on parempi käyttää RAW-muotoa sen sisältämän lisädatan vuoksi. Kevyempää tiedostomuotoa on järkevintä käyttää lähinnä häitä ja muita tapahtumia kuvattaessa, jolloin ei haluta tuottaa tolkutonta datamäärää tai tuhrata aikaa vaativaan RAW-käsittelyyn.”

Canon video camera in action

Kennon ja tallennusmuodon tuolla puolen

Newton on erityisen innostunut C200:n automaattitarkennuksesta. ”Dual Pixel CMOS ‑automaattitarkennus on aivan loistava. Kun tarkennus on hoidettu vuosikausien ajan manuaalisesti, vaatii hieman totuttelua siirtyä automaattitarkennukseen, joka on aidosti luotettava ja käyttökelpoinen.” Uudessa joustavassa tarkennusjärjestelmässä tarkennuspisteen voi valita C200:n kosketusnäytöltä, mikä vähentää erillisen kamera-assistentin tarvetta.

Tilanteissa, joissa tarkennus on pakko hoitaa manuaalisesti, Newton ihailee Dual Pixel ‑tarkennusoppaan toimintaa. ”Kun tarkennuspiste on valittu, sitä ympäröivistä nuolista näkee, onko tarkennus etu- vai taka-alalla. Tarkennuksen pystyy siis varmistamaan myös silloin, kun halutaan käyttää kiinteäpolttovälistä elokuvaobjektiivia. Jos käytössä on kuitenkin EF-objektiivi, kuvan skarppaaminen ei vaadi kamera-assistenttia eikä erillistä tarkennuksen seurantajärjestelmää. Liikkumavaraa on enemmän ja työskentely on paljon nopeampaa.” DSLR-videokuvauksen aikakautta muistellessaan Newton on mielissään siitä, että järjestelmä on siirretty varsinaiseen elokuvakameraan. ”7D Mk.II:n tyyppisissä kameroissa tämä ominaisuus on ollut jo pitkään, ja on mukava nähdä se viimein elokuvakamerassa.”

Group of people laughing whilst pouring coloured powder on woman

Toimintojen ja liitäntöjen selkeä asettelu sekä tutut valikot helpottavat käyttöä. ”Kaikki painikkeet ovat oikealla ja liitännät vasemmalla. Painikkeita ei löydy ihmeellisistä paikoista. Ne ovat kaikki samassa. Käyttö on nopeaa ja suoraviivaista, ja jos kuvaajalla on kokemusta Canonin järjestelmä- tai Cinema EOS ‑elokuvakameroista, asetukset ovat valmiiksi tuttuja. Valikkorakenne on samanlainen, ja painikkeet löytyvät samasta paikasta ja samalla tavoin merkittynä.”

Trash the Dress ‑kuvauksissa voi tapahtua melkein mitä vain, joten Newton kiittää erityisesti C200:n pientä kokoa. ”Se pysyi mukavasti tasapainossa Roniniin ja DJI 1000:een kiinnitettynä – käytännössä siis gimbaalissa kuvauskopterin alla – ja toimi poikkeuksellisen hyvin. Näin kattavat varustelumahdollisuudet kasvattavat luovaa potentiaalia.”

Nykykameroiden herkkyyden vuoksi harmaasuotimen käyttö on usein tarpeen. Kuvauskopteria käytettäessä mattebox-suoja voi tuoda liikaa lisäpainoa, joten Newton antoi arvoa sisäiselle kymmenen aukkoarvon harmaasuodintoiminnolle. ”Jos käytettävä tiedostomuoto on RAW ja kuvaan halutaan laajin mahdollinen dynaaminen alue, paras ISO-herkkyys on 800. Kun harmaasuotimella on mahdollista vähentää valon määrää kahden, neljän, kahdeksan tai kymmenen aukkoarvon verran, kuvaajan ei tarvitse säätää ylimääräisten varusteiden kanssa.”

SE TEKI SUUREN VAIKUTUKSEN, EHDOTON LISÄHANKINTA KUVAUSVÄLINEISTÖÖN LÄHIAIKOINA

”Se teki suuren vaikutuksen”, Newton toteaa lopuksi. “C200 on ehdoton lisähankinta kuvausvälineistööni lähiaikoina. Sitä oli ilo käyttää ja työn jälki on niin hyvää, että jos sen tyyppiselle kameralle on käyttöä, se on suorastaan pakko-ostos. Sanoisin sitä Cinema EOS ‑sarjan monipuolisimmaksi kameraksi. Paras työväline on sellainen, joka mukautuu työmenetelmiin eikä pakota muuttamaan niitä. Kuvaustilanne on muutenkin niin hektinen, että jos väline tekee työskentelystä helpompaa, se on selvää ajansäästöä. Produktioilla on aina tiukat aikarajat.”

Jos haluat siirtyä takaisin EOS C200 -yleiskatsaukseen, napsauta tästä.

Kirjoittaja James Bennett, Televisual Media UK Ltd


Lue lisää